-Entäpä mitä sitä sinä olet tehnyt, entä nuo kaverisi?
- Ka, eihää täs vankilas muit ookkaa ku murhamiehii. Tuo eskimonnäkönen mieskii on pistänt kolme äijää siivil lentelleen.Tuo toine jok on vissii alakujaan kiinallaesii .onkii hurja mies, hiä on kolme naist auttant lähtemään täält , enneko on kututtukkaa. Miuhaa tuot pit muijalt kattoo , mit hiä on syönt ku se ei muistant jotta hiä on miun ommaesuutta. Yleaekaa vaen riekku toise äijä matkas, mie sannoen jot , jos ei miun molo kelpova, nii et sie kyl muiltakkaa sua, eikä saanu.
Tuskanhiki oli alkanut valumaan Tuomon kasvoilla, Punapartaisen kertoessa. Tuomo mietti, jotain on asianhyväksi tehtävä. Mutta hän ei päässyt mietteissään sen pitemmälle, kun ovi avautui.
Samat miliisit , jotka hänet selliin toivat olivat jälleen asialla. Tuomolla pelko puistatti kehoa , kun hän huomasi kummankin kädessä monihaaraisen ruoskan. Miliiseillä oli pilkallisen julma ilme kasvoilla , ja toinen sanookin kun astuu kynnyksen yli.
- Nyt vakoojakoira, nyt loppuu sinun vakoilu-urasi. Arvelet toisenkin kerran ennenkuin tulet tänne urkkimaan. Olisit pysynyt siellä lännen kurjuudessa. Halusit tänne parempaan yhteiskuntaan, mutta tuossa esimakua.. Miliisi sanoo ja piiskan siima viuhahtaa Tuomon selkään. Monta iskua Tuomo ei kestä, häneen väsymyksen ja valvomisen näännyttämä kehonsa ei kestä kipua , vaan hän menettää tajuntansa.
***
Keväinenaamu oli lämmin, leuto eteläinenvirtaus puhalteli leudosti. Aurinko on noussut jo kauan sitten, ja paistoi pilvettömältä taivaalta. Rajalinjan lähettyvillä Tuomo heräsi koviin kipuihin. Hän oli jokapuolelta suurien paukamien peitossa. Joka paikkaan koski . Kaksi hammastakin oli sanoneet yhteistyösopimuksen irti.
Tuomo nousi kivusta ähkien istualleen. Hän kokeili jokaista jäsentään onko luita poikki tai murtunut. Vaikka raajojen liikuttelu tuntui tuskaisalta, niin kuitenkin kaikki luut tuntuivat ehjiltä. Kun Tuomo sen havaitsi , hänen mielialansa saa lisää toivoa. Ehkä vielä hänen lomansa loppuisi? Tämä tuskaisa loma, joka oli tuonut tullessaan pelkkää, tuskaa, murhetta ja vaikeuksia.
MK-projektia Tuomo ei ollut enää jaksanut ajatella aikoihin. Itsekkään hän ei tiennyt kuinkakauan hän oli ollut tajuton. Ei hän tiennyt edes sitä kuinka kauan hän oli ollut reissunpäällä. Oliko kulunut päiviä vai viikkoja. Ainakin kevät oli jo pitkällä koska monenvärisiä kukkia kasvoi hänen ympärillään. jat.