Jaska haroi tukkaansa ja huokaili: - Mikäpä kumma minuun lienee mennyt, kun selvässä asiassa vilskahtivat pasmat aivan sekaisin... Ei helkutti tätä uskosi.
 - Olisikohan se ollut sen Piritta-Anneliinan rintavarustus... Kovin näytti katsanto olevan niille seuduille. Eiköhän se ole parasta, kun menet aidantekoon, että enimmät haaveet haihtuvat, koko viikko menee taasen  aivan omasta edestään, Elli pauhasi.
  - Itsehän tämän tilanteen olet minulle touhunnut. Vastaan olin alusta asti, Kärhämäisen vouhotusta. Sinä vielä siinä säestät.
***
  Juhannus, keskikesänjuhla  läheni jo päivä- päivältä. Elli eli kuin tulisilla hiilillä. 
  Kun paikallislehti saapui, ryntäsi Elli aina heti katsomaan joko on juttu lehdessä. Juhannusviikkoa edeltävällä viikolla juttu sitten oli. Jaska oli etusivulla, kuin  suurikin taiteilija. Elli juoksi lehti kainalossa Jaskan luokse laitumelle.
  - Katsopa nyt se on. Aivan ihana kuva. Alla on että " Joukahainen huomisen takoja" Oi kun minä olen nyt ylpeä sinusta.
  - Saakeli minä en edes katso. Saa jo hävetä silmät päästään. Mikä helkutin himo se saikin sen Kärhämäisen retaleen ujuttamaan vouhotuksiaan tänne.
  - Herra isä! Mikäs sinulla nyt lie? Silloin Piritta-Anneliinan kanssa riitteli kierroksia vaikka kuinka. Mikä se nyt pani jarruttamaan? Pitäisikö pimunpylly pyöriä silmäisi alla.
  - Olihan se soma tytär! Saattaisi sitä katsella vieläkin.
  - Minäpä kutsuin sen myös talkoisiin illaksi. Paavo ja Kerttu tulee...Ja tuosta koululta tietenkin Kärhämäinen ja  pari naisopettajaa. Sinä ja minä  joukon jatkoksi, niin tehdään vaikka millainen teatteripaikka.
  - No, kukas siellä lakrattaa niitä runoja.. minä en ainakaan.
  - Aivan hyvin sinä voit esittää sen Leinon. "ukkoina jo syntyy sylilapset"... Olisi  niin sopiva sinulle... hihhii.
***
   Aidanteosta ei tahtonut tulla mitään. Jaska pysähteli vähän väliä, ojentelikin itseään kädet lantioilla ja pyyhki kämmenselällä hien otsaltaan. Monenlaiset  ajatukset risteilivät hänen päässään. Voi, minkälaiseen liemeen sitä ihminen on pantu muhimaan, Jaska  vaikeroi  itsekseen.
  Monta paaluakaan ei hän ollut ehtinyt vielä iskostaa tantereeseen, kun  veräjälle ilmaantui Tonttisen Jallu kättään heilauttaen. Jaska lähti vastahakoisesti  miestä kohti, koska hän hyvinkin tiesi, mistä  syystä Jalmari oli jättänyt mökkinsä.
  - Katohan, vielä nämä maajussinkin hommelit jaksaa sinua kiinnostaa. Lähdin  tarkastamaan joko olet antanut  maat vuokralle ja ruvennut kokopäivätoimiseksi akkaväen  viihdyttäjäksi, veisteli Jalmari naamallaan veikeä ilme.
(jat.)