Vaan perhana! Onhan se  Ellikin käynyt vieraissa. Miksi en minäkin, Jaska vaimensi pienen tuntonsa soimauksen ja käänsi mopon Tonttisen pihatielle.
***
  Tonttisen pihamaa oli autio ja tyhjä. Vanha puusohva kyhjötti keskellä pihamaata. Kaikenlaista roinaa oli nurkat täynnään.
  Tonttisen mökin lisäsiiven lautaseinät hohtivat vielä valkeina. Maalia itkien.
  - Eipäs se Jallu taida saada sen vertaa aikaan, että sutisi mökkiänsä maalipinnalle. Olisi somemman näköinen, kun olisi samaa sävyä vanhanosan kanssa. Hupipuheitapa olivat Ellin selostukset, Jaska mutisi itsekseen.
  Jaska parkkeerasi moponsa  uuden rakennusosan seinää vasten. Moponjalusta  oli jotenkin vinksollaan. Lienee joku ruuvi pudonnut. Vaan eipä se  mopolla ajoon vaikuttanut. Mitäpähän tuolla niin väliä. Aina se jokin tuki löytyy.
  Jaska  asteli eteisenovelle ja meni sisään. Tuvanovi oli seuraavana. Jaska  pysähtyi kuulostelemaan kuuluiko sisältä mitään.
  Pelkkää hiljaisuutta oli kuuntelun tuloksena, niinpä Jaska vetäisi oven rivasta ja meni tupaan.
  Tuvassa oli tilanne aivan kuten aina ennenkin. Likaisia ryysyjä oli siellä ja täällä.
  Työkaluja  oli unohtunut penkille. Pistosahasta lähtien. Avattuja sanomalehtiä oli lattialla ainakin viikon numerot.
  Sohvalla tuvan peräseinustalla, Reeta veteli hirsiä. Suu ammotti auki, kuin musta aukko tuntemattomaan. Jaska ryiskeli ja meni lähemmäksi, mutta Reeta veteli unia mistään tietämättä.
  Reetan reidet olivat aivan vesirajalle asti paljaana. Jaska huomasi palan nousevan  kurkkuunsa. Taas Jaska rykäisi nyt isommin. Mutta se ei tuonut tilanteeseen muutosta.
  Jaska ei pysty hillitsemään enää itseään... Hän sipaisi kädellään valkeaa reittä. Se tuntui karheaan sormeen kuin sametinpehmeältä.
  Reetan silmät revähti auki ja suuaukko napsahti kiinni. Silmät tapailivat todellisuutta etsien kiintopistettä kunnes pysähtyivät Jaskaan:
  - Kitulainen! Johan nyt on perkele! Mitenkä sinä nukkuvaa naista tuut vahtaamaan. Ja vielä  riettaasti sorkkimaan! Minä olen siveä ja uskollinen nainen. Ihmepäs on kun et satulaan hypännyt. Se ei olisi ollutkaan sinun töiksesi kummaa. Senkin oinas. Hyh!
  - Päivää ensiksi pitää sanoa. Ja sitten pitää lisätä, että Kitulan Jaska ei tee koskaan väkinäisiä! Ja varsinkaan ilman harkintaa. Olisitko edes ollut suohullaan?
  - Voi veikkonen! Kelejä  löytyy vaikka usejaan lähtöön. Kokeile, Reeta yhtyi leikkiin.
(jat)