- Kulttuuritoimistoon on tullut  niin runsaasti
toiveita, jopa vaatimuksiakin kulttuuri-illan
järjestämiseksi, että minun piti lähteä kysymään olisiko mahdollisuuksia samanmoisen runoillan järjestämiseen kuin viime kesänä. Olisi lämpimät kuutamoillat. Siinä Joukahainen olisikin omassa elementissään. Aijai, kun aivan värisyttää kun ajattelen.
  - Täytyy  myöntää. Se oli jokin ihmetapaus.
Muistan vielä, kun jonkinlainen hurmio täytti rinnan, Jaska kertoi.
  - Nyt on ollut niin  kiireitä, mutta jos isäntä, ja tietysti emäntäkin asiaan innostuu, niin täyttyisi monen kuntalaisen toive.
  - En tiedä, kun on nuo syyshommat ja vaikka millaista askaretta.
  - Se tuo meidän isä on niin vaatimaton. Hän ymmärtänee, että mieheni arki-minä tahtoiskin painaa, sen paremman ja herkän taiteilijasielun upoksiin. Se ilmenee tuollaisina asiattomina ilmaisuina, Elli riensi selittämään.
  - Paskat minulla oo sieluja, Jaska ärähteli ja nousi kiivaasti tuolistaan. Mutta silloinpa Jaskan katse yhtyi Piritta-Anneliinan katseeseen. Jaska putosi takaisin istualleen. Se huumaava tunne tuli kuin leimauksena Jaskalle itselleenkin, jopa täytenä yllätyksenä. Yrmeä Jaska muuttui kuin taikaiskusta. Nyt hän olikin hyväntuulinen kaveri. Jaska olikin valmis kaikkeen mitä kulttuurisihteeri esitti.
***
  Elokuun kuutamoinen ilta levittäytyi hopeaa hohtavana Kitulan pihan jokaiseen soppeen. Se
hopeoi Kitulan pihapuut satumaisen kauniiksi.
Sää oli kostean lämmin. Oli kuin luontokin olisi antanut parastaan kulttuuri-illan onnistumiseksi.
  Opettaja Kärhämäinen oli yksikseen. Eksoottinen idän kukka oli jo unohtunut. Jopa saattoi uppoutua täysillä kulttuurinautintoihin.
jat.