OSA.82.
 - Vuan niitä vekkuleita tässä kaepaeltiin. Mihin neon huvenneet Viirto, Mörö ja Kilikki. Eekae ne kaapuntiin? Kumarainen sanoi.
 - Ei tietenkää. Tuonnehan ne män ryystään Turakaeseen kahavija, se isäntä onnii Kilikin vanahoja tuttavvii. Luulivat jottei heitä ou palomieheksi koolutettu.
 - Vuan suakel. Mäne sinä Tikka sen kolopuusi luokse. Me lähetäänni Pökijön kansa myös metästään kupposta. Tosijaanni mehän ollaan polliisia, turvataan kansa rosvoelta eikä tulelta.
 - Joo minä suatannii viivähtee muutaman päevän tyttöessä. Vuan tulukkee hakkeen jos alakee näöttee ettettä iliman pärijee.
 - Suattoo olla että lipsahtoo muuvan vuos. Sitte ku aletaan eläkepapereita ettii, niin suatetaan huomata Tikan puuttuvan.
 - Sepä selevä. Elekeä hukkua kahavikuppiin, Tikka sanoi ja lähti menemään tien yli naapuriin.
***
 Tikka saapui pienoisen talon pihalle ja kopisteli oveen.
 - Kuka suatana siellä keskellä yötä häerihtee immeisten raohoo, kuului sisältä äreä miehen ääni.
 - Tiällä on polliisi. Aokivvaako se ovi vaen pitteekö tehä sama ku nuapurissa?
 - Kah tokhan se aokasta pittee ku polliisi, kuului sissittelevä naisen ääni.
 - Vittuvako se yöllä tänne änkee, tuntui mies sanovan naiselle.
 - Vuan minnoon ollunna aevan laenkuulijaenen. Eekae minua syytetä tuosta tuljpalosta? Minnen ou käännä edes toesellapuolen tietä viikkokaosiin, mies jatkoi huutelua oven lävitse.
 - Ei siitä oukkaa kysymys Kaenoo kyselen, teijän tyvärtä.
 - Meilläpä ku eijoo mittää tyttäriä. Ei ou ikkää ollukkaa.
 - Vastapa oltiinni tuolla nuapurin tuljpalossa. Sellaenen rehevämuotonen tytär. Olj niin silimmäänkäöpä.
 - Ettäkö rehevä? Oliko se tuo meijän muori? Sillon tosin levvee peräpiä ja runsaat ryntäät. Mitteepä se polliisi semmosella?
 - Aakaskeee, niin sittehän tuo nähhään, oljko äetee vae tytär. Minusta sen nuama kyllä näätti silijältä ja nuorelta.
 - No, mittee se polliisi tek siellä nuapurissa ku eivät ovija aakasseet? Eipä seo pakko aokasta kaekille reissaajille.
(jat.)