On kae kulunna aek kauan , ku havahun oven kollaukseen. Kaisa on tullunna aettaan. Tiijän sen siitä kun kuulen se laolelevan....on ilta myöhä taepaleella muuvan Reissumies.... Kaesalla on taskulamppu jonka hän pistee pöyvälle. Nakkoo sitte kylypytakin piältään. Sitte tuo ryökäl alakoo levittee jottae rasvoo iholleen. Suan siinä aetijopaekalla seoraella hyvinnii intiimijä esitystä. Kaesa tekkoo siinä vaakoo ja jos minkälaesta spakaattii. Naatiin siitä henkijänj pijätellen.
Vartalo sillä onnii kurvija ja kohhoumee täännä. En oukkaa ikuna piässy näkemään jottae niin täyvellistä. Musta tukka sillä onj harteilla valtoemennaan. Kaanis nuama on nätisti hymyssä , kun hän siinä touhuiloo. Vielä hän sitte notkistelloo ja venyttellöö , notkija on ku pajunvitta. Sittä Kaisa sammuttee lampun ja alakee huamiloija sänkyy kohen. Sitte Kaisa äkisti pysähtee, kuiskoo sittä :
- Onko tiällä kettee?
En voe ennee jatkoo sallaelua, vun vastoon:
- Ohan tiellä yksi Reissumies. Eekö saes olla?
- Suop suop. Mutta hihii, sinä taijattii olla viärässä aetassa. Tuo piäimmäenen oesi ollunna sinnuu varte.Hiihhiii jos Reeti tietässii, se antaskii sulle äkkilähön. Vuan eipähän tuo tiiä. Sinun pittee vuan uamuksi kipasta tuonne ommaan sänkyyn. Tuolta yläkerran kaatta onnii heleppoo männä , ei kukkaa niä.
Kaisa sukeltoo lakanoehen välliin , voeteihen takkii tuoksuvana ja lämpöesen pehemijänä, etten sanosi , hehkuvan kuumana. Arkaelematta tuo tullee aevan iholle ja huamiloe huulillaan minun suutaen. Minähä oonnii niitä poekii, ettei lempimistouhuun tarvii palijo vihijata, ja kahamasen Kaesan hallaukseen. Sehän tuli syttyhhii aevan ens ruapasulla , ja lempi roehahti täöteen palloon.