HAPANTA.
***
Taas on aika märehtijä joutavija. Maku on tietty kitkerä ja hapan. Parasta ennen on ohitettu, eikä uutta oo mistää saatavissa muuten kuin uuven kasvun kautta. Korona tosin vaanii nurkan takana, mutta tuskin tuo kyllään tullee, ei ainakaa oo kututtu,
***
Hätähän eijoo tämän näkönen, siis viiruksen, paremminkin kissan-näkönen! Asijanlaeta muuttuu tietenki jos meinaa nostaa pöyvälle esimerkiksi tiikerin. Siinä äkkipojalla lipsahtaa ihimetyksen sormi kummastuksen suuhun. Suutarin sormihan, kuten laajasti on tievossa, lipsahtaa sijan ahteriin. Jos on peukalo keskellä kämmentä on sormen imeskely varsin helppo operaatio. Kuin tutti huutavan kakaran suuhun.
***
Tilannehan muuttuu kokonaan toeseksi jos kissa on kiimanen narttu. Sillon kynnet terävät vaekka piilossa. Mutta siinä on kissantutkija pahassa pulassa jos kissa pääsee sivaltamaan. Nukutusta tietysti voijaan menestykseekkäästi käyttää jos sattuu olemaan jokin astalo tai nuija saatavilla - käjenulottuvilla.
***
Näin talvisaikaan ei käki kumminkaan kuku joten tyytyä saa maan kylmän kahleisiin. Ehkä käyttää perinnekonsteja. Kisulin koevet kopraan ja pieni pyöräötys. Tuloksena ikiuninen kissa
***.
Kissantutkinassa törmää moniin vaikeuksiin. Proplematiikka ja suuri hätä ryykää silimille kun alakaa kyseleen iteltään.: Kuka kissanhännän nostaa. Nostoväkijä ei oo maella eikä halameilla. Siinä häntä retkottaa velttona pöyvänreonalla. Onhan selevä että nukkuva kissa ei häntää nosta, eikä hiiret suuhun juokse. Paitsi elohiiret tutkijan selässä. Jännitys aiheuttaa monenlaista tuntemusta, eikä sitä koskaan tiijä tulleeko lasta vai paskaa!
Ylleesä ei tuu kumpaakaa, mutta se tunne on oma nautintonsa?
***
Kissassa huomaa elonmerkkijä. Pitää panna merkille kaikki merkittävä ja tehä vaajittavat toemenpitteet, sillä kirjoitettu on: - Ei niin pientä pilaa, ettei puoliksi totta ja tottuus on puolestaan puolisen ruokaa, joten eiku syömään.
-