...ennen tehtiin hommia  esikerkiksi jokapäeväsen lämmön etteen. Polttopuunnielijöetä oli tallouvessa palijo. Jos oli isompi karija niin navetassaki meni puuta mahtavat määrät talaven mittaan.

Saunakin vaikka sitä talvisaikaan lämmitettiin vaan kerran viikossa, niin imaisi pitkän pinon klapia. Pakkasesta kun herätteli suuren kivikasan henkiin ja kuumenti veet niin jo vain siinä puuta paloi.

Entäpä sitten asuinhökkelissä. Joka huoneessa oma tulisija . Oli uunija ja kakluunia hellasta puhumatta ja kaikkiin kannettiin roimasti halkoja. Siitä huolimatta tuulisilla ilmoella lämpötila oli meleko lähellä nollaa.

Suuren leivinuunin kylessä kun oli peti niin siinä kyllä tarkeni. Tosikylmällä ilmalla jäätyi vesi tuvannurkassa sankossa.Silloin piti nousta uuninpälle lämpimään.

Entäpä se polttopuun hankinta. Koko talavi siinä yhellä miehellä vähintään kulu, ennen kuin "Kesänpuut" niin ku niitä meilläpäen sanottiin, olivat pinossa. Ensin kun rangat hakkasi kirveellä kassoehin syksyllä tarväösi aekaa rutosti. Sittä kun lumet tuli niin rankojen ajo rantteelle. Jumalaton pino niitä piti olla. Sitten kun alkoi liiteri olla tyhjä kuivista haloista siinä keväkorvalla, niin sitte alkoi se varsinainen savotta, jossa rauhallinenkin mies kyrpiinty. Sahata pokasahalla rangat pölkyiksi ja sitten halkoa ja pinota. Hitaasti kasvoi klapipino, vaikka kuinka ahkerana oli.

No, ohan tuo Herra nyt helepon antanu. Lämmintä riittää jos vain kukkarossa on virtaa...-O-15-3-2014