OSA.21.
  Seppo ei sanonut enää sanaakaan vaan saatuaan puetuksi poistui ulos. Sisällä kiehui  niin että hän istuttuaan autoonsa kiskaisi oven kiinni, että oveen kiinitetyn peilin ruostuneet ruuvit katkesi ja peili jäi yhden ruuvin varassa keikkumaan mukana.
  - Perkele, tässä on pantava nyt liikenteeseen muutakin kuin vain aikomuksia. On otettava asioista selvä ennen kuin mahollisuus menee sivu suun. Nopeat syö hitaat...  Salme kuuluu minulle... Saatanan paukapää kun piti eilen hötkyillä kotia. Muorilla mitään hätää...
  Seppo starttasi Fordin ja pyörät sutien auto syöksyi maantietä kohti. Seppo katsoi oliko Jyrki jo noussut kun huomasi naapurin juuri nousevan autoonsa.
  - Se on eellä joka on hevosena, Seppo hihkui ja usutti autonsa yhä kiivaampaan menoon.
  Se pari kilometriä oli hetkessä ajettu ja kahva edellä Seppo saapui Turakaisen pihaan.
   - Kah, mikäpä se Seppoo nuin lennättee?  Ajjoo ku Räekkönen, vaekeijoo Verrarijakkaa.
   - Päevvee! Missäpä se Salme liennöö. Oesi meleko tärkijjää asijjaa.
   - Sepä Salme suatto lähtee kaopunkiin uamusella. Lomittaja siellä navetassa ryskejjää. Sepä suatto Salme männä hakkeen vävyntekelettä. Vuan minä kyllä eppäelen jotta ei ne kaopuntilaeset kykene ku siihe yhtee hommaan. Muahommat taetaa olla melekolaella hakusessa.
  - Eikae, perkele! Sepolta pääsi.
  - Niin se vähän sitä uamulla suunnitteli. Sanohan se että kotikylän urokset on niin suamattoommii. ettei ne sua mittee aekaan, vaekka vartos mualiman tappiiin, Matti tuumasi sisäänpäin myhäillen.
  - Voe suatana, hopijallekko tässä ny sortu...
  - Sepä pittee morsmaekku leimata hyvviissä aijjoen. Ei nee kauaa kahtele jos ei mies saa mittee aekaan.
 - Nyt ei taijja mennä putkeen tämä homma, Seppo sanoi.
 - Ei niin, mitä sinä et oo terhakoitunut ennemmin. Oisit eilen pistäny siementä vakkoon. Ei tarvihteisi nyt näppijjään nuolla. Jaa sieltähän se Jyrkihhii posottaa, Ei joo aevan vähänen hänenkään vaohti. Elä ny perkuuti piälle aja, Matti hädissään huusi kun Jyrki meinasi tyrkätä isännän nurin.
(jat.)