OSA.46.
  Kolina eteisessa havahdutti Tikan mietteistään. Pökiö saapui sisälle ja loi  katseensa ensin nukkuvaa Möröön:
  - Mörö se ei konnia pelekää. Onko ollunna mittee. Kukapa saatana tuonne pimiän kähämään lähtisi... Muu ku polliisi.
  - Hilijasta ku huopatossutehtaassa kesällä. Möröllä ei huolet paena. Antaa sen nukkua. Eihän tuota näytä edes viluttavan.
  - Varmaan lähellä nollaa. Voi muuttua vaikka räntäsatteeksi. 
  - Minä taijan mennä tuonne makkuuhuoneeseen nukkumaan.Mukava pehemijällä patjalla...
  - Viskariko se alakaa vahtimmaan. Minä oon varmistamassa, Pokiö sanoi ja haukotteli leveästi. - Suakeli eiköhän aleta kaekki nukkuun. Tyhyjee suap pyytämättäkkii.
***
 Jos oli ollut surkea yö, niin päivästä näytti tulevan vieläkin pahempi. Matalalla riippuvat pilvet syytivät vettä niin paljon että purosia lirisi joka paikassa ja lammikoita kasvoi joka notkelmaan.
  Turakaisen Matti oli noussut tapansa mukaan keitteleen kahvia. Vanhaa miestä ei aamuyöstä nukuttanut.
Matti vilkaisi seinäkelloa. Kello näytti puolta seitsemää.
- Jokohan komisarion kävisi herättämässä, Matti mutisi ja suuntasi askeleet Salmen entistä huonetta kohti. Matti koputti oveen keveästi.
 - Jaa! Sisään vain.
 Kumarainen istui lepotuolissa lukien jotakin kirjaa.
 - Huomenta vuan! Kato kehvellii, tiällähän komisario jo lukupuuhissa. Minä turraotin pöönävettä, että jos on kahvi maullaan niin sopisi tulla juomaan. Taitaa komisario olla lukumiehiä?
 - Kiitoksia kovasti! Dekkarithan minnuu kiinnostaa. Huomasin tuossa hyllyssä Mauri Sariolaa. Susikosket piti nuorena aena lukkee. Oli tuossa hyllyssä. Silimäelin pikkusen. Vanahahtavvaa tuo tyyli, Vaen mukkaasahan tuo jo vetäsi.
 - Minnen niistä tiijä. Salmen kirjoja. Minä sitä en ou ikkää kirijaa läpi lukenna. Joskus poekasena yritin. Eipä tuosta mittää tullunna. Maltatko tulla kahaville, vuan otakko rahassa!
 - Kiitos! Ei tänne lukemaan oo tultu. Konnat pittee suaha telekkiin taa.
 Kumarainen asetteli kirjan takaisin, mistä oli sen ottanutkin.Juuri silloin ajoi poliisi Volski pihaan. Kilikki palasi kaupunkireissultaan.
   Kumarainen istui kahvipöytään hiemen puuskuttaen. Ylipaino oli rankkaa liikuteltavaa näin aamusta. Kilikki tuli sisään rempseästi:
(jat.))