ukkoa hetken silmäelin.
Tuoko suuri Väinämöinen?
Tuoko tietäjä salojen?
Katsoin äijää ällistellen
joka puolelta tapitin.
Sitten lausuin lauhkeasti,
äänin lempehin puhelin:
suuri tietäjä totinen?
Sulla suuri laulun mahti,
taito virsiä vedellä,
säveliä sorvaella?
Lienen kuullut kummiasi
lueskellut toimistasi,
tarkoin tutkinut tuhannet
opuksetkin oivalliset.
Etpä kaksinen kaveri,
vanha ukko käppyräinen,
hautaan kaatuva mokoma,
höperönä harhaileva.
vatuloitsi vastimensa:
- Mikä lienet mies mitätön,
poika polven korkehuinen?
Revit suutasi rumasti,
läpeäsi läpsyttelet.
varreltani vaatimaton.
Mutta tänne nyt livahdin
kokeilemaan kuntoasi.
Loppuu laulelut sinulta
höperöltä huppanalta
Mulla mahtavat masiinat,
laulukoneet laadulliset.
Löytyy kännykät kätevät,
tietovärkit tarpeelliset,
Jos ei riittäne sinulle,
vielä löytyy sähkömyllyt.
Sampo surkea vekotin,
lapsellinen leikkikampe.
Meillä valtatiet leveät
peltiratsun porskutella.
Jopa lentäen perille
vienee lintu liitäväinen.
ukko laululle rupesi!
(jatkuu)
Kommentit