Kone on meleko uusi, se ku on tuolla setelrahalla heleppoo ostee vaekka kaevinkonneita.
Mielessä väekky se haaskannäkönen , vaekka se olj niin tympee puhheinen, nii tulj mieleen , jos koettaes onko tuo joka assiissa yhtä kalsija.
Kaevurin ratijo soettelj Sibeliusta , se tuntuki soveltuvan aevan mahottoman hyvin tämmöseen hommaan. Yksinkertastahan se kaevaminen olj, ee siinä palijo kirijaviisaotta tartte. Parrii vippuu sinne ja tänne, ja ihimeesti se suurj kone älyvee mitä pittee tehä.
Loppujen lopuks päevä män iltaan huvassa. Aevan säekähän kun maasturinkeolaa alakaa työntee näkyvii. Isäntä kahtoo kaevettuu kanavee silimät suihtirenkaena. Hyppee sitte koslastaan ja huitoo minulle räpylee. Minä pyssäötännii konneen niille sijjolleen ja alan uteleen ,mikä se on isännällä hätänä?
- Ei kae tämä lie tottakkee , isäntä sannoo. -Kanava on kohta kaevettu, vaek siihe oesi pitännä männä parj viikkoo.Ja jäläki on niinku kullilla pyyhkästy, niin ku sitä ennen sanottiin.
- Noooo, tuossa joutessani , ku ei ollunna muutakkaa tekemistä niin piställin kanavee.
- Vaen nyt sittä lähetäänhi saonommaan ja jos kalakukkoo paeskellaa iäntä kohen. nii eiköttuo jo unikii maestu. Se onnii huommenissa kanava valamis. Mitteehän myö sitte keksittään?