TÄTÄ SEON.
***
Lauantai seisoo ovenpielessä, pyhäpäivä kainalossa. Virsiä veisaa uskovien kuorot ja pakanat kiroaa lakanan valkeutta. Ottaa silmään erikoisuus. Silmät kiinni ei näe. Kuvitella voi. En tiijä, pitäsko lopettaa nää höpinät. Tuntuu, että kamut kyllästyneet lukemaan. Kattua vielä.
***
Kuka postin toi, vai toiko kukaan? Vai levisikö pitkin teitä. Lähde mukaan, aina se mahtuu, jos mieli palaa. Sammutusruutat vakijovaruste. Roihut sammuu kaikki väki nukkuu ja kukkuu käki eikä pesi. Huoneisto vapaa huomenna.
***
Lehmät lentää , sielu saa siivet. Köyhässä on rikkaan alku. Sioitukset pielessä alamäki mielessä ja se pysäys joka on äkkinäinen ja vaatii ryhtiä..
***
Johtotähti ojassa ja kuskilla paha olla. Nääs polla ei säteile. Tsernopyl kaukana ja mennyt päivä. Jossain kuu kumottaa ja aurinkossa on pilkkuja. Tilkkuja tarvii täkintekijä ja lankaa...
***
Surulla huomaan - taas itkee Ilona alennustilaa, kun suru on silmässä, eikä viimenen päivä tuo ratkaisua päivän polttavaan kysymykseen.
***
Aika pilaa kaiken mihin tarttuu, mutta karttuu syntikuorma ja hihna katkeaa. Toivotaan pahinta, pelätään parasta, kukaan ei varasta sioitettuja ajatuksia. Sika kätkettynä korulauseisiin ja koira haudattuu maireaan hymyyn, Sudella on sudenturkki yllä ja ketulla häntä kainalossa. Kanat - loppu on lähellä!