OSA.72.
- Vuan sepähän se meillä onnistuu. Pistähän Martta pöytä korijaksi.
- Kyllä me maksetaan. Kilikki sanoi
- Ja paskanmarijat. Seon polliisi immeisijä varten. Pistävät nuppisa vuaralle alttiiksi. Kyllä sillon pittee suaha oekeen pullakahavit.Onko sillä Martalla känttyä?
- Keskity sinä niihin horinoehisi, kyllä minä ossaan kahavit laettaa.
- Ei silti eikä sen vuoksi, vuan uattelin jos hyvinnii on unehtunu.
- Ite et muista eilistä päevee. Aena jottae turisemassa.
- Mitteepä ne poijat? Outtako poekamiehijä, vaen outtako erehtynnä pirttihirmun vaevoksenna ottammaan?
- Eipä tuo oo oekija vielä vastaan suapastellu. Eipä se poekamies akkaa tarvii, Kilikki sanoi.
- Jaa seon tietennii miten sen ottoo. Outtakao työ suanneet pilluu, sehän iliman pilluu on nykyvään rankastava teko.
- Heh, semmoseen eijoo vissiinkää kumpikkaa sortunna. Vankasti ollaan pilluu touhuissa aherrettu. Toesinnaan tuolla Kilikillä männöö ihannii kilikkimiseksi se homma, Mörö naurahti.
 - Sepä se onnii tämän elämän tarkotus. Myöhii tuon muorin kansa vehattaan joka ilta, välliin päevälläkkii, vaekka meinovvaahan tuo jo alakoo omat vaekeotesa olla. Vuan niin kauanhan sitä pittee terennellä, ku sokeri suussa sulloo...
- Mittee se tuassii alako rietastelleen. Ei ikäkää viisaotta anna, Martta sanoi.
- Tiijä niistä viisaoksista. Eiköpään tuo viisaos lie ollunna korkeimmillaan ku ens kerran teällä mualimassa riäkäsin.
- Sen ny tietee kyllä iliman maenoksiiki, Martta sanoi ja käski miehiä kahville. - On siinä sullekkii,  vaekket kyllä tarviis. Suu tuntuu käövän entisilläe evväellä.
 - Kiitosta vuan, pittääpä sitte hörppijä, Matti sanoi ja siirtyi pöydän ääreen samalla vilkasten ikkunasta. - Täötistäkö ne ruahoo tuolta nuapurista nuo polliisit. Eiköön seo Jaska. Heikkoon kuntoonpa on männy kun pittee kummaltahi puolen taluttee... Tae taetaa tuossa Jaskassa olla vielä ytyä jälellä kun meinovvaa reohata ku Heleppo-Heikki.
 Muut huoneessa olevat riensivät katsomaan tapahtumaa.
(jat.)