HUHUJA.
***
Kieli pitkällä tuuletan kieltäni. Aamutuimaan käötin kieltä kielikylyvyssä. Teki hääviä. Konijakin puuteessa käötin, wiskiä-AAH! Kokkeillaan ny valuko puhaskielisyys sormenpäihi, vae onko kieli halavaotunu?
***
Kesäaika ja helijät ilimat. Verta pakiin ja eläköön Suomi! Vaalivankkurit lähestyy turmaa tuoden sille joka ei pija varojaan. Köyhä kansa jää jalkoihin ja temari porhaltaa keulilla. Epätoivo heittää paskaa kepun rattasiin. Huhukone ottaa kierroksia ja paska lentää. Persu petraa juoksuvaan ja sininen tulevaesuus on aeka musta.
***
RUNOKONI karkasi ja siirtyi lajemmille laitumille. Kaipailen penkon sen vanhoja jätöksiä. Jo Ammoin kirjoitettuja jo unhoon jääneitä rosoisia riimejä luen makustellen. Kummasti runo palauttaa muistilokerosta tunnetilan joka vallitsi tekelettä tehessäni,
***
TUHANSIA niitä on, vaikkakin kokonaisia kansioita on epähuomiossa tullut napsautettua bittiavaruuteen. Vahinko ei oo suuri, mutta muistin pallauttajana olisi pitänyt kaikki pitää tallella. Varmuuskopijot jääneet tekemättä. Välijäkö?
***
NO TUSKIN - aika ei riitä. Luetaan minkä se jaksetaan. Ja maksetaan kalavelat. Ainakin korot! 0-korko on helppo maksaa, eikä muutenkaan ahista. Mieli on hyvä ja positiivisesti katon huomiseen. Mikäs tässä? Ei panttaa murheita ja ottaa tosiasiat semmoisena kuin ne tulee pärjää aika pitkälle ja huumori pittää ajatuksen sekkeenä!