VOEHAN IHIME KUMINNII.
----
Se tämä minä oon teheny tuassii semmosija piätelmijä jotka ovat immeisen elämässä hyvinnii tarpeen jopa välttämättömijä. Siihen piävyin pitkällisen harkinnan jopa pohinnan jäläkeen. Kauanhan minä siinä en tiijaa peläsin, vuan sitte sinni petti. Annahan kun yritän selostee.
***
Seon tosin meikäläesellä nin perkaleen hankallaa, kun sanavarasto on melekeesä tyhyjä. Joutunna viimeaekoena niin palijon haaskaamaan sanoja kun oon ahkeroenu näppäinten kimpussa.
***.
Vaen siitähän minun piti, siitä uuvesta ajatuksesta. Siitähän minä tuossa ylempänä jo vikkuuttelin. Eipähän se mikkää niin maankaatoihime, eikä suurempija järistyksijä tae tsunameita aeheuttava ratkasu oo. Vaen jos sanosi niin ku se muuvan jenkki kun seoli lenkillä siellä kuussa. Tämmön pieni askel....Vittu sehän valehteli! Minähi nähin että se pomppi siellä kuussa kuin aropupu ja jätkä kehhuu pienistä askelista.
***
Ohan se itestään selevää, että tuskin siellä kuussa kovin lyhyvijä askelija otetaan, kun se maanvetovoema on jääny maahan. Täällähän se perse maata viistää tavan äijällä. Liekkö siellä kuussa niitä mangeetteja jokka vetäsi puoleesa. Elekää multa kysykö. Mistä helekutista minä tietäsin.
***
Nyt tämä taas kerran meni aevan päen hanurija. Mistähän minä meinasin raatata. Ei saaketi muistiluussa tunnu pienintää kohhoumaa. Ihan on silijätä. Se on tätä täällä senijoriijässä. Muista ei mittää. tee ei mittää, syö ei mittää, onneksi juoma lystää. Siitä vaen tahtoo olla aenaenen nuusa.
***
Joutaskae tässä tirraottaan muutaman korpiroju panoksen, vaen ku eijoo sitä korpikuusta eikä taetuva.
***
Nyt minä muistin mitä meinasin. aijoin lakratella tästä uuvesta keksinnöstäni. Oon nimittäen alakanu SIEJÄTYSHOIJON, mutta ny mennee niin pitkäksi, että tarina pittaa heivata huomiseen.Nii jos muistaa..