TIETÄMÄTTÄÄN raivoisa tuuli tuulee mereltä Maalla pistää parastaan. Ei saa selvää onko huomenna pouta. Kesän rippee kiehuu ilmassa! Onkohan nyt syksy vai kevät? Puskassa asustaa tupajumi yhteiskunta. Untako tää?
***                                                                                                                                     
Kettu vieraili kanalassa.  Kanat kuoli kukko jäi? Muniiko? Aika sen näyttää. Kukolla munat pussissa? Kanalla muna putkessa. Onkohan? Kanat jätti aukon sivistykseen ja unhoituksensiivessä on sulkssato. Kato. se ontätä!
***
ALAPUOLELLE vetää täsmäkohteen, mutta minkäs voi? Kas maailma tarvitsee tekijänsä. Sekä Luojansa. Pimeys oli syvyyven päällä. Oliko kuinka syvää. Köys katkes laulu kuultihin...Moninaiset ovat elämisen ilot ja surut. Veljet keskenään... Vai ovatko. Vihapuheet vailla vertaa, myrkyttävät ilman.
***
 TAIVAALLA tähti. Johtotähti yhä vailla ottajaa. Ruostetta meinaa. Pajassa terästohtori työtä vailla. Näillä maila on hanket korkijat nietokset...Missä menee raja kun paja on jo rakennettu.  Kivirakenteet kestää, ei voi estää pientä ihastusta Saksalaiseen tekniikkaan..
***
TAVATAAN valittaja silmästä silmään ja tavataan lukemisen alkeet. Siitä se lähtee, mistä alkaa, ja yhtäjalkaa käymme rinnakkain.Seitsemän lihavaa vuotta, kymmenen katoa. Kuolema korjaa satoa ja taas jossain on ylituotantoa.
***
Nyt tulee jo liian lennokasta. Yksi lukijani ei pysy enää siivellä. Ei se mitää nokka irti ja pyrtö tartuu. Pikaliima pitää. Tarvitaan saksia. Näellä mennään jos ei palata . Paluumuuttajalla kusiset paikat. Moi! -O-‎‎29.‎6.‎2015