OSA.26.
  Pökiö siirtyi ovelle. Hän koitteli kahvaa ja se antoi periksi. Sitten riuskan miehen raju tempaisu. Ovi aukesi helposti ja kellarin ummehtunut haju tulvahti vastaan. Ovipielestä Pökiö haparoi sähkökatkaisiaa ja löydettyään näpsautti valon palamaan.
  Kellari oli aika tilava.Laareissa näkyi pitkällä idulla olevia perunoita. Saattoivat olla monen vuoden takaakin. Haju oli mädäntyneen perunan hajua ja siihen sekottui ummehtunut homesienien haju.
  Pökiö katsoi edessä näkyvää näkymää. Betonilattialla oli jokin vanha laatikko. Sen päällä oli puolet HK Sinistä lenkkiä ja Karhu tölkki keppanaa.
  - Kyllä täällä joku on pitänyt kortteeria. Ainakin tilapäisesti. Ehkäpä juuri täältä se hyökkäys tehtiin. Täältä ei ole pitkä matka navetan nurkalle. Varsinkin kun käyttää näköesteitä hyväkseen. Helppo tuossa onnii iäneti kulukee, Pökiö arveli.
  Kumarainenkin ehti paikalle ja puuskuttaen kuin henkilaita hevonen huuteli:
  - Onko siellä ketään?
  - Eipä ou kummoset sualliit. Lenkin pätkä ja keppanapurkki. Vaekija sanua kuka ollu ja minkä tähen. Luulen kuitenki että tiältä se nukuttaja tulj.
  -Eikö oo jiännä mittee kouriintuntuvaa? Saesi sen ketaleen sormenjälet. Kerätään kaekki mitä siellä näkkyy tutkimuksen varalle.
  - Voephan noessa sormenjäläkiä olla. Pökiö kaivoi taskustaan muovipussin ja pisti esineet sinne.
  - Perkele! Taas tuntuu mahottomalta alakaa tutkimuksia. Kaekki on levällään. Suattaapa olla kymmenijen kilometrien takana. Saatana ja koko alue pitäisi tutkia. Oikeastaan tässä ei oo vielä tapahtunut edes rikosta.
  - On kai se rikos kun polliisia isketään, Pökiö sanoi.
  - En tiiä, voe olla että vaenu paranee kun koppaa kopistellee, Kumarainen sanoi.
  - Seon laki kun puhhuu, kuhan se nukku-Matti tullee näkyviin. Onhan se varmoo. Vuan sieltähän se ratsuväk suapuu, Pökiö sanoi kun kaksi Wolkkaria kääntyi Rimpiläisen pihaan. Toinen oli poliisin väreissä, toinen postiauton värinen.
  - Mitteepä ne miehet ihimettellöö? Onko jo suatu mittee aekaan, Kilikki sanoi kun laskeusi poliisi Wolkkarin kuskin paikalta.
  - Tässä Pökiötä herätelty. Sattu Nukku-Matti kulukemaan maisemassa. Johan tuo alakaa olla silimä kirkas.
  - Miten se niin? Pökiöhän on vöyre kaveri.Pittee olla tavallista parempi jos meinovaa Pökiön nukuttee...
  - Kunpa takkoopäen salloo. Vuan tulukoompa nokat vastatusten. Saatana!
  - Onko se koera mukana? Kumarainen kysyi.
  - On se tuolla toisessa autossa. Eiköhän nuo kavonneet löytyne, Kilikki sanoi ja viittoi koiraa hillitsevää poliisia tulemaan lähemmäs.
(jat.)