risukko ryskää. Ohojauksessa eijoo holttija ja jarrut paskana. Vaen mitäs me pijätellään kun vaohti on päällä. Paenetaan kavijua konehuoneeseen ja pannaan silimät kiinni ja ootellaan millon rytisee.Turvavyö toki on paekallaan ja votkaputelli vieressä, että saa hajänhetkellä vahavistusta rytmihäerijöehin. Pikku huikat antaa ihimeesti lissää vaohtija vae tuntuuko se vaen siltä. Vaohti tosin on sata lasissa ja lisää satasija pyörii jalossa. Joskaa en koskaa saa niitä kiinni kun väkisellä tennari tökkää ja kalossi lipsuu jatsarit ei mahu kun jalakojen viereen ja huopikkaat on hukassa. Vae elähän sitä sure. Tervaa anturoehin niin jalakapohoja kestää kovanki paeneen.
***
Tuskin kerkesi kissaa sanuva kun äijää vietiin ku kuoriämpärijä pijolaetokseen. Oli vaohtija ja ryminätä. Sokkona , sije silimilla sitä yrittää paekallistaa kuulemisen perusteella , missä mennään. Vaen kun on niin hilijasta ettei kuule ees ajatuksijaan. Kuuluu vaen hammasrattaijen kolinata joka ei tievoksi sykerry. On niin hikiki ja hajusta päätellen oon jossae kalaruumassa. Oonko siis laevassa merellä myrskyvävällä? Kas siinäpäpä kysymys johon tällä tietopohojalla ei niin vaen pierasta vastausta.Jonkunlaenen vastaus varmaan helpottaisi tilannetta tai sitten kasaisi uusia kysymyksiä jotka voisi olla vieläkin kauempaa hajettuja.
***
Asijantilan näen ollessa tarrautun olennaiseen. Ainakin hän väitti että olen nainen! Mutta hämmästyen huomaan takertuneeni johonkin rautapylvääseen ja vähäinen järkeni kysyy: Missä ollaan? Jostakin aivon takalokerosta kuuluu vastaus: Kusessa!. Totta tosijaan viimein olen totuuten äärellä sillä tunnen kusen hajua, ehkä tiijä mihin huomijo johtaa.
***
Vaekijaa on yhtäkkijä huomata montaa seikkaa silimijen eessä. Varsinki kun oon sokkona, sije silimillä.Ajatuksen voemilla haalaun ojasta allikkoon. Huomasin nimittäen että makasinki katuojassa. Se kalanhaju jäe mysteeriksi, Minulla oli huomattavasti totisemmat paekat allikossa. Oliko se kusta vae Talavivaaran vettä, hajusta päätellen jäläkimmäestä. Muistin korkeijen herrojen laosuneen totisesta naamasta, että ei hätää - vettä voi juuua! Niinpä täytin lasini kimarakoktaililla ja RosvoRoopeja lainatakseni kerroin teille tarinan jollei oo vertoa.
***
Mitä tuo verto on, siitäpä mulla ei oo tietuva. Kuten jo maenihtin niin tietopohojani on hyvin ohu, Joku saakelin pavijaani ohittaa meikän kirkkaasti. Sissä nääs on paremmat jallaat.
Mutta palatakseni omija jäläkiä lähtöpaekkaan huomaan olevani selityksen velkaa. Mutta milläs köyhä velkansa maksaa? Ei millää. Taskussa ei kilise, eikä lopuukissa setelit kahise. Veleka vaen paenaa päälle ja ahistaa minut nurkkaan.
***
Nurkaanajettuna huomaan tunnustaa, että taas on reikä päässä ja aivo pihalla.Se yksi harmajasolu joka on kaverija kaivannu on pihalta löytäny, mitä on hakenu. Siinä ne ny härkäparina taevaltaa onnijaan kohti. Meikällä on ontto olo. Pönttö kumisee tyhyjyyttä ja jallaat ei kanna. Parasta leiriytyä korven kätköön jossa mökki on pien...
**
Ja sitten kuten viisaat sanoo aivan muuta. Sää on käsinkosketeltava syksyinen. Kolokko tuuli vain nurkkija nuolee.Kuurainen maa oottaa lunta peitokseen. Sitä kun ei oo juuri lainkaan.Miinusta lasissa tiputaan yhä alemmas.-0,9 on lukema tällä hetkellä.Siitä se lähtee jompaankumpaan suuntaan, ennustan että jompaan. Nyt ittesäilytysvaistto kehottaa painamaan poisto nappulaa ja hävittämään höpötyksen sen silijän tien. Mutta möykkelikössäpä tässön ajeltu ennenki. Että antaa mennä kun on alamäki taas