... vaekijjaahan se elämä on. Välistä melekkeen mahotonta. Suatana kun jalakapohojjaa kutissee, eikä pääse ruapimmaan. Ja muutakkii vaevanlissäähän tuota on rekisteröety. Sissäenen kutinahan seon pahinta, vaen pitäs tehäveittioperaatijo ennen ku pääsee kraapimaan. Että suama puolella männöö. Ei siinä mittää.

Ookko muuten huomanna että Vaekijjaa on!  Pistäösin tuossa kylillä, vuan tiijathän tuon. Heti helekkarissa olin siinä pankissa hampaenneen kiinni. Meinasi sukukalleovet olla entistä tavarroo. Joku sakara OTON jalustassa tarraosi kiini.Siinoli sitte ruma reikä renkin perperissä eikä meikä paekatuissa kule- joten repale repaletta korville lyö - jos on virtaa.

Kylänmies kävi kehumassa että hyvin mennee, vaen ei siitä puhunna miten otto onnistuu. Mennee kae se kortti niin issoon välämään, vaen se rahanotto tuottaa tuskaa- Eijoo tottunu kahisevvaa - suuriin seteleihon, eikä Otto kolikoeta tiputa! Kamala on tilanne. Että pulassa on hän. Royva on hyvä vaan! Ymärtää!

Vielähän tuo Otto on ollunna niin mukavana jotta mie jo aattelin vaekka muuttaa kämppäkaveriksi. Sorkkarauvan kaa . Mutta sittä huomasin että meitsi eijoo luotu kylymiin olosuhteissiin ja tiällä kesäsessä  ympäristössä yhä tolijotan.

Mukavahan että muuttii oes miettiny elämän perimmäesijä asijoeta. Siitä se kirkastuu ku jaksaa paskalla käyvvä ja miettiä. Kun ulostaa kuonan vetasee raikkautta sisään. Sitähän me, Herra paratkoon tahomme?30.5.2014