On taskussa minulla putellia kaksi,
kun ne ryyppään, tulen siitä rohkejammaksi.
Sitten voesin minä kosia, sitä Tiinaa,
sen kaolalle kietoa punaesta liinaa.
-
Kauvvon oon minä Tiinaa jo ihhaellu,
pikkusen sillä silimällä sihtaellu.
Sopivalta se minunnii silimään näöttää,
toeveet suurimmatki, reilusti täöttää.
-
Iliman viinaa ei onnistukkaa tämä juttu,
tilanne on jo vanahastaan hyvinki tuttu.
Suustani kun ei lähe aenuttakkaa sannaa,
ei se aota jos mielessään kuinka mannaa.
-
Tuollahan Tiina pihallaan jo oottelee,
tämä poeka kun nyt viimmenkin kosasee.
Rohkeotta on kyllä, vaekka muille jakkaa,
tänäiltana multa poekamiespäevät lakkaa.
-
-Miten on Tiina, ha-haluatko tulla ss-sinä mulle,
e-eiköhän tästä o-onnellinen liitto tulle?
-Tuollaesen juopon harmikseniko ottaesin,
ja onnelliset, helepot päeväni pillaesin.
‎1.‎5.‎2004