...surisevat itikkaparvet ja arvet näkyy rääkätyssä lihassa. Kukko kiekuu kolmasti ja Saara nauraa. Metsosopraano laulaa linnuista, mutta julma metsästäjä lopetti soitinmeno-lystin lyhyeen. Ampui mezon alas ja palas lihapatojen ääreen. Onnistui kuitenkin saamaan sulan hattuunsa ja untuvia muorin tyynyyn.
***
MUORI oli saanut sääreen säärihaavan josta vuoti verta, eikä se ollut linnun! Se oli äkästä muorinverta, siinä oli ärhäkkyyttä ja sisua- Dna näötti punasta ja senkka huiteli satasissa. Muori otti rahat ja pisti ison nokan suojaan, kiittäen Luojaa kun sai!
***
 NÄINHÄN se on nähtävä ja korvin kuultava. Aistit avoinna, sanoi hän ja otti huikat! Meni baariin ja hakshti vaariin joka oli jo parasta ennen päivät nähnyt, nyt näki vaan käskopelolla. Vaari tuskin olisi Muorija hoksannut, mutta kun katsoi käsillään niin se oli vikatikki. Käsi sattui arkaan paikkaan ja Muori hermostui helevettiin. Vaari sai tuta muorienergijjaa eikä aikaan kun Vaari heitti veivinsä.
***
JA KATSO pilvi laskeusi hänen yllensä. Näin pitkäaikainen pouta päättyi rajuilmaan. Vaari eijollu turha mies. Muori huusi hoosiannaa ja halleluijjaa mutta sepä ei tuottanut tulosta, vaikka suurin toivein sitä ototti. Yhdeksän pitkää kuukautta. Kunnes huomasi etsikkoaika on ohitse eikä takaisin palaja. Kallit on laulujen lunnaat!
***
HÖPÖTIN tuossa kaurismäkityyliin. Niissähän ei myöskään ole kuin pelkkää sijansotkua ja kriitikot ylistää. Tiijä vaikka meikäkin vetassee kunnijjaa ja maenetta ja helevetin suuren rahasäkin. Sitähän minä en ite tarvii, joten lahajotan tarvitteville. -O-‎‎22.‎11.‎2013