OSA.30.
  - Suaphan tuo uhota jos halluu, vuan eipään tuosta taija olla miehen vastusta, Seppo sanoi.
  - Taija olla naisenkaa... Vaen katotaan millä piällä seon? Jos tuo alakoo hävittömäksi niin pittee antoo poijalle opetus.
***
  - Perkele, ny vituttaa... Tyhyjän päälle isäntä hyppäötti uamulla... Sepe taes olla mukana samassa juonessa... Kaveriksi luulin, vaen heti selekään puukottaa kun tillaisuus tarijoutuu, Jyrki  vihaisena sanoi heti sisään tultuaan.
  - Eipähän tässä olla kellekkää ilimotusvelevollissii... Pijehän Jyrki pienempää suuta jos et halluu joutuu tämän akan kässiin, Salme sanoi.
  - Täh, mitä? Minä kun meinasin sinusta emäntee. Rajanuapurkii, on heleppo liittee tilat yhteen.
  - Siehään se vitsimies taijat ollahhii. Tuollaanen poijan retalle hukkuu tämmösen rotevan naesen jalakovälliin. Ei kyllä siinä pittee olla mies ja miehen vehkeet.
  Jyrki meni sanattomaksi. Katsoen jokaista vuorollaan ja nähtyään ettei saa mistään myötätuntoa, käännähti kannoillaan ja poistui ulos. - Tämä ei jää tähän, kuului uhkaus Jyrkin nakatessa oven jälkeensä.
***
   - Jopa siinä oljkii poijassa vaohtii. Voep olla että Jyrki ottaa ryypin murheeseen. Se kun mahtaa olla Jyrkillä hyvinnii herkässä. Äetisä siitä mulle juttelj, Martta sanoi.
   - Noo, olokoompa mite on, kuhan jollahhiilaella! Vuan meijän sitä pittee jo Sepon kanssa rynnistee, että piästään leppeemään.
  - Se mahtoo Seppo ollakkii yökylässä. Pikkusen noesta puhheista hoksinu. Mikäpä siinä niin ku sanottu, vaohtija pittee panna perille. Ei ennee aota pittee vehkeitä rokulissa, Matti sanoi.
 - Noniin, ja joko taas. Sulla sitteijoo mittee porstuvvaa suusi eissä. Martta motkotti.
***
   Käsikädessä Salme ja Seppo riensivät pihan yli. Jo oven avattua kuului navetasta vaimeaa lehmän yninää:
 - Ny eijoo asjat kyllä oekijalla tolalla. Siellon jottae hämminkii. Mennään äkkijä kahtommaan.
  - Voe suatana! Seon piru palehtunna. Ny on henki katkolla Kaonikilla. Vielähän tuo huokuu vaen silimät jo piässä seisoo. Ny pittee suaha sille jottae ölijyvä. Röyhtöö pitäs olla. Mie hajen, ou sie valammiina juottammaan.
(jat)