OSA.50.
  - Vieläkö sitä hommoo jatketaan. Vae onko tämä jo niin vahava näöttö, että juttua voijaan pittää ratkastuna. Aekuisten miesten, jotka ovat mieleltään pikkupoekia leikkivät joutessaan? Ehtivät jännitysta elämään.
  - Tuota en usko. Muistahan ne mustat autot ja aseet ja huumeet. Pitäisi kysyä oliko se huumetta vaiko perunajauhoa. Vittu, sitä päällikköä kiinni saa kuitenkaan. Soitteleepa illalla.
  - Mitähän ihmettä täältä lienee etsitty. Siinä on maatalouskirjanpitokin aivan levällään. Monen vuojen ajalta. Täällä lipaston laatikossa on kuvasto tauluista ja vakuutuskirja. Oho. Puolen miljoonan vakkuutus. Parikymmentä taulua. Emäntä on ollut todella taiteen ystävä. Nyt ei ole tauluja lainkaan. Varastettu vaiko pantattu? Pökiö selosti.
 - Saatana tämä on niin monitahonen, että ei oiken ossaa arvata mitä polokua oes parasta lähtiä kulukemmaan. Näötähän mulle se vakkuutuskirija. Jatka sinä vaen hommija. Minä pyöritän ajatuskonneistua.
 - Onko sulla semmonennii. Empä ou hoksanna.
 ---
  Kilikki ajoi poliisi Mondeon lähimmän mökin pihaan. Mökki oli melkein Rimpiläisen kohdalla. Tie vain oli välissä. Mökki näytti asutulta koska verhot olivat ikkunassa ja pihamaallakin näkyi elämän merkkejä. Mopoauto seisoi lähellä portaita ja pyykkinarulla oli kuivumassa lakanoita keväisessä tuulessa.
 Poliisit nousi autosta ja menivät avoimesta eteisen  ovesta sisälle. Tuvan ovi oli leveä ja matala. Kilikki koputti oveen. Ei kuitenkaan ododellut vastausta vaan työntyi sisään:
 - Hyvää päivää taloon!
 - Joo, ihan oon ollunna terve.
 Vanha ukko istui soututuolissa ja ryppyinen naama katsoi tulijoihin. Toinen käsi oli kuppina korvan takana.
 - Ei se mittää kuule. Turhaa sille puhhuu, pöydän ääressä istuva harmaantunut nainen sanoi.
 - Teillä on vielä kuulo tallella. Se riittää meille mainiosti.
 - Tehän tunnette naapurinne Rimpiläisen Jyrkin?
 - Joo, pennusta asti oon sen tuntenut. Oli niin hertainen lapsi. Nyt piti kasvaa tuomonen peto.
 - Joo, lyön kynttä kenttään vielä vuosia. Muorin uhallakin, Ukko tuolistaan julisti
  Muori meni ukon luo ja karjaisi korvaan.
 - Ne ovat polliiseja. Oo ääneti tai käsken viiä putkaan. Mokomankin!
 - Älkäähän rouva nyt! Ei haittaa mitään. Kyllä me ymmärretään. Niin siitä Jyrkistä. Milloin olette hänet viimeksi nähnyt?
(jat)