OSA.117.
  Rehustettuaan lehmät hän puhdisti navetan. Sen jälkeen hän kokosi lypsykoneen ja alkoi pestä ensimmäistä lehmää. Siinä kyykkyasennossa hän hätkähti, kun hänen näkökenttänsä äärilaidalle ilmestyi käsi joka piteli asetta. Pieni pistooli osoitti suoraan kohti.
 Raivo käänsi katseensa tulijaan päin ja kalpeni. Hän tiesi loppunsa tulleen, sillä miehen, jonka naama oli mustan nokinen ja vaatteet kaiken moskan tahrimat oli täysin äärettömän vihan vallassa tai mies oli vahvasti humalassa. Mies läheni ja miehen silmissä oli tappajan katse.
 - Kukas se sie mahat olla? mies mökelsi sekavasti.
  Raivo oli noussut seisomaan ja hän oli todella peloissaan:
 - Minä olemas lomittaja. Isäntä toinen talo...
 - Rysssä suatana!
 - Mina olemas Eesti poika. Mina heimoveli.
 - Perkele sinä mun veljmies oo. Minä oon, kuule, Luakson Jaska ja ravvoon juoksurattoo loppusuoralla. Suatana vain niinpä oot sinähi. Nyt pannaan maksuun isän kärsimät sotakurjuuvet. Ryssä ei sua armova Luakson Jaskan tuomijoistuimessa.
 - Minä en olemas ryssa, minä olemas rauhanmies.
 - Tuomijo on jo lanketettu ja se pannaan käytäntöön nyt heti, Jaska sanoi ja asetta pitelevä käsi nousi osoittamaan Raivon sydäntä
***
 Seppo ja Salme olivat hoitaneet Turakaisen lehmät ja olivat iltakahvilla Matin ja Martan kanssa. Leikkimielellä puhuttiin kaiken maailman asijoita. Viimein Salme sanoi.
 - Miten se on Seppo, lähetäänkö myö kahtelleen mitenkä se meijän uus karijakko on hommelit hoijellu.Onko suanu aenuvaakaa lypsetyksi.
 - Olj hiin tolokun näkönen poeka, että varmasti seon maijot tankissa. Vuan pittee se lähtee uneksiin, että jaksoo tuassii huommenna puurtoo. Jokopa ne polliisit lie lopettanna sen Jaskan kahtelun. Vae vieläkö ne väekkyy suurella porukalla yhen miehen jälissä.
 - Taespa niistä osa jo häepyy kaapuntiin. Lieneekö sinne Kaenolle jiäny kortteerimiehiä. Siellähän se onnii hyvempi palavelu, Matti valisti.
 - No, huomennapa sehhii näkkyy. Niihen Montejo on meijän pihalla, kun se Jyrki tyrkkäsi sen perrään ja taes männä pensat pihalle. Kaeppa hakkeevat poekkee, kun suavat aekaseksi.
 - Ompahan se ollunna vilskettä viimepäevinä, vaen jospa se siitä raohottuu.
(jat)