OSA.13.
 Verilammikko sängyn vieressä oli reunoiltaan kuivunut, mutta lammikon keskusta oli vielä helakan punainen.
  Jyrkiä ei kuitenkaan huoneessa näkynyt.
  Seppo kiersi talon kaikki huoneet, vessaa ja saunaa myöten. Kuitenkaan Jyrkiä ei näkynyt missään.
  - Nyt tässä on jotahi sattunna. Polliisi tähän pittee... Seppo mutisi ja valitsi Salmen numeron.
  - No, saakeliako sinä jäet sinne huaveilleen. Minun pitässii sinne kampaajallehhii. Ei tuu tuassii tolokkuu.
 - Suat soettoo Matille, että tullee poekiille kaveriksi. Tiällä on suattanna tapahtuu hirveitä. Kaekki paekat on myllätty ja revitty. Suur verlammikko on Jykän vuoteen vieressä. Miestä ei näö missää. Toenen kumisuapas vuan olj tuvanoven iessä.
  - Et kae sinä tuas puhu omijasi?
  - Minkäpä helevetin tähen. Ei tämmösillä asijoella leikitä.
  - Sinun pittee soettoo heti polliisille.
  - Niinpä se täötyy. Uattelin kyssyy ootko sammoo mieltä. Ei tule sitte sanomista.
  - Voe helevetti sinunnii kans. Ala soettoo. Minä sille Matille!
 ***
  Kaupunginpoliisiaseman päivystäjän tuolilla istui konstaapeli Tikka. Huonosti nukutun yön jälkeen työ tuntui rangaistukselta niistä iloista jota uusi tyttöystävä oli tarjonnut.
  Tikan naama vetäytyi hymyyn kun hän muisteli yön tapahtumia. Olihan se hoito ja - hoitoa! Pitää päivä levähtää, että taas illalla jaksaa.
  Tikka torkkui puolivalveilla. Hän oli tarkasti ohjelmoinut itsensä reagoimaan pienimpäänkin ärsykkeeseen. Mielikuvissa pyöri naisen vaaleat kutrit ja sievät kasvot...
  Päästessään juuri kuvitelmissaan rohkeampiin muistoihin puhelin alkoi pirisemään.
  Tikka korjasi asentoa ja otti muutaman verryttävän liikesarjan ennen kuin otti luurin käteen.
  - Poliisiasema konstaapeli Tikka!
  - Joo, tämä onnii tiältä Ruikanrannalta Seppo Niemi. Päevee!
  - No päevee! Siitäpä onnii aekoo kun sielläpäen olj asijaa. Mitempä se Kaeno. Vieläkö mylly pyörii tae pylly möyrii?
  - Kaeno on muuttanna...Vuan olj minulla asiaahi. Tae en tiiä ounko tyhyjän tautta soettelemassa. Vuan näättee että jotahi vakavoo on sattunna.
(jat.)