PÄIVÄ POLTTI PAISTATELLEN,
 hehku auringon asetti
 selkänahkan koetukselle.
 Suuta kuivamaan rupesi,
 jano kurkun kuivatteli
 
 - Josko juomista hakisit,
 kulkijalle nääntyvälle?
 Vaikka vettä jos olisi,
taikka vahvaa ohralientä,
että jaksaisin palata,
mistä lähdin kulkemahan,
tänne menneiden majoille
Kalevalan kankahille.
 
Tuumi hetken vanha Väinö,
mietti tuokion totisen.
Keppi heilui keikahdellen,
sauva tannerta tapasi.
Viimein tahtooni rupesi,
lähti kähmimään talolle.
 
Julma koira ketjun päässä
näytti hampaita haluten
palan purra kannikoista,
veren vahvimman valua.
Pelotti niin penteleesti,
hurtan kiukkuinen murina.
 
Meni Väinö väännätellen,
talon valtavan sisälle.
Ovi niin kuin holvikaari
johti suurihin saleihin.
Kultaa välkkyi seinustoilla,
silkki verhoissa välähti
punaista ja purppuraista,
joka puolella parasta.
 
Aukaisi Väinö kaapin uksen,
arkun kansia raotti.
Otti pullon pitkänlaisen,
ohutkaulaisen putelin.
Kristallia välkkyi vaasit,
valo kimmelsi väreissä
 
Mietin limsaa mahtaa olla
juoma pullossa punainen.
Viiniä vai vahvempaakin,
ehkä pontikkaa peräti?
(jatkuu)