Mari seisoi avonaisten vaatekaappien edessä katsellen näkymää kriittisesti. Hänelle oli kertynyt vuosien mittaan melkoinen kokoelma vaatteita, joista suurin osa oli päätynyt vähän käytettynä kaapin täytteeksi. Huvittuneena hän siirteli ripustimia, joilla roikkui pitkiä, kukallisia kesämekkoja. Sinne, mihin Mari oli lähdössä, taitaisi olla turhaa pakata sellaisia mukaan yhtä enempää. Pikemminkin oli otettava huomioon Suomen suven ja maalaiselämän realiteetit: epävakainen sää ja odotettavissa olevat maasto-olosuhteet.
Mari heitteli kaapista ulos parit farkut, puuvillahousut, kasan T-paitoja, toppeja, college-paitoja, tuulipuvun ja villasukat. Niillä hän arveli pärjäävänsä melko pitkään.
Nyt Mari saattoi jo hengittää vapaammin. Viime viikot suunnitelmaa kypsytellessään ja käytännön asioita järjestäessään hänen mielensä oli ailahdellut laidasta laitaan: välillä hän oli ollut valmis hautaamaan koko ajatuksen, välillä hän taas oli jo nähnyt itsensä pikku tontillaan muokkaamassa kasvimaata.
Olihan hän tavallaan jo vuosia kaivannut jonnekin, kokeilemaan jotakin uutta, kokemaan pikku elämyksiä ja muistelemaan lapsuutensa maisemia. Maria olivat pitäneet aina aloillaan työ, harrastukset, sitoumukset ja loputon kiltteys.
***
Marin asuessa Jarin kanssa tämä ei ollut halunnut kuullakaan mistään pikku tontista kaukana maaseudulla. Kun Mari oli joskus selittänyt, että siellä ovat sentään hänen juurensa, vaikka vanhemmat olivatkin kuolleet, maat myyty ja talo purettu, niin pieni oma läntti maata jokirannassa kaipaisi varmaan kunnostusta, Jari oli ollut kiinnostunut vain mahdollisesta myyntituotosta. Niinpä Mari oli lakannut muistuttamasta asiasta. Elämä kulki latujaan, Mari huomasi kerta toisensa jälkeen, ettei Jarilla ja hänellä ollut enää juuri mitään yhteistä. Suhde oli kaluttu loppuun neljässä vuodessa, kumpikaan ei ollut tehnyt mitään sen eteen aikoihin. Jari löysi uuden naisen. Mari oli seurannut välinpitämättömänä, kun Jari oli kantanut energiaa uhkuen muuttolaatikoitaan asunnosta. Vieläkin Mari joskus ihmetteli, mitä oli tapahtunut ja olisiko kannattanut havahtua aikaisemmin tekemään jotain. Hän oli kuitenkin jo aikoja sitten itsekseen hyväksynyt, etteivät he jakaisi loppuelämää keskenään. Oikeastaan ero oli ollut kaikin puolin helpottava ja toivottukin.
Kesät kaupungissa olivat alkaneet kyllästyttää Maria. Työkavereilla ja muilla tutuilla oli perheet, joiden kanssa matkasivat maalle tai merelle viikonloppuisin ja lomille. Terassilla näki enää harvoin tuttuja.
Pari kertaa Jarin jälkeen Mari oli aloittanut hieman toiveikkaana uuden suhteen, mutta ne olivat lopahtaneet melkein saman tien, kun eronneet tai erotetut miehet olivat rypeneet kariutuneissa liitoissaan osaamatta aloittaa vielä uutta. Marin mielestä nämä joutivat hankkimaan terapeuttinsa ammattipiireistä.