Eipä se ollu kummoisempi se Vihtorin Ullan pesu,
ja heikot sillä oli ketineet, oli paitakin pelkkä resu,
kas Ulla se oli mökin muija, jo köyryssä olikin ruppi
ja ei ollut ajatus virkeä kun turvonnut oli sen nuppi.

Tämä tarina suruinen alkaakin, kun Ulla kupsahti nurin,
jalka raukalla pantiin pakettiin sitä minäkin kauan surin
kun naapurin asiat huonosti on, nälkäkin käypi vierailulla
ja jos pahasti tässä Ullalle käy, voi viikatemieskin tulla.

Ullan Vihtori on kova ryyppymies, ei juonnissa mittään raijaa
Esson baariin kaljaa kittaamaan, mopetilla Vihtori ajjaa.
Ulla yksin kotona sairastaa, suruissaan yksinäisyyttään nyyhkii
ei ketään ole hänellä lohduttajaa, joka kyynelen poies pyyhkii.