Tilta nainen on napakka,
sorea kuin heinänkorsi,
tai kuin nuori koivun vitsa,
kuni kukkanen kedolla.
-
Tuomas jäyheä jötikkä,
niinkuin karhu karjuessa,
urosleijona vihoissa,
tai kuin synkkä korven kuusi.
-
Sanoi Tilta näin nätisti:
-Tuomas kultani komea,
oma armas aarteheni.
Jospa auttaisit vähäsen,
minun kanssa ahkeroisit
arkiaskarten teossa ,
kodin kunnossa pidossa..
-
Pölyt pyyhkiä pitäisi,
luuduskella lattioita,
matot puistella pihalla,
roskat kaikki sohvan alta,
vielä puunata vähäsen,
hinkatakkin himpun verran.
Kipot tiskata pitäisi,
sulatella pakkaskaappi,.
Käydä kaupassa välillä
varastoja täydennellä,
että viikko taas menisi,
huominenkin huoletonna.
-
Tuomas muikeesti murahti,
kulmain alta kurkisteli.
Sitten virkkoi jo sanasen,
jörösti sen lausueli:
-Mulla kiireitä kovasti,
monenlaista muistiluussa,
työtä tyrkyllä hitosti,
hommat päälle kaatumassa.
Auto puunata pitäisi,
vahata myös polkuratas,
pistää kuntohon kalusto,
viritellä vimpaimia.
Mutta eikö oo parempi,
tuokio nyt lemmiskellä,
vähän seksiä välillä,
hempeillä nyt hetken verran.
Kyllä myöhemmin sujuvat,
kiireet kaikki kerkiävät.
pesemiset taas paremmin,
puurtamiset hienommasti.
Parisuhteelle parempi
rakkaudelle antaa aika
Sitten hoituvi hyvästi,
askare tuo ankeakin.
Sua rakkaani rutistan,
sulosuuta suukottelen
rakastan tosi rajusti,
oman kanssa oikeasti.
Tunteet tuikkivat tulena,
polttavana hiilloksena.