Vanhan pirtin seinähirret,
hiljaa kuiskailee,
Tarinoita joita monet,
ovat kokeneet.
Muistaa ajat ankeatkin,
surut elämän
Muistaa ilon hetkiäkin,
riemun raikuvan.

Kauan sitten ,
kesällä,
kun pirtti veistettiin.
Hirret loisti puhtaana,
kun nurkat salvettiin.
Saumaan pantiin sammalta,
kiilalla riivattiin.
Koivun tuohta katolle,
suojaksi laitettiin.

Nyt pirtti seisoo,
yksinään.
mustojaan kertoilee,
Kai kuulla voit kun autiuttaan,
se hiljaa huokailee.
Ei vanhan pirtin tarinoita,
nykyään kuunnella.
Vaan nykyajan tekniikka,
on kaikien huulilla.