OSA.38.
 - Tuljhan se Jaska kerran humalapäessään Sannaa kahtelleen tiältäe. Ollj vissiin johhii piilopaekka johon Sanna pakeni ukkovvaan.
 - Vuan minunhan se pittee rientee sinne naessiiin, ennenkun männöö lattaos sivu, Jyrki sanoi ja niksautti Salmelle silmää. Jyrki olikin jo aivan normaalikunnossa. Muutaman rohkaisuryypyn nostama viha oli purkautunut ja normaali iloisenluontoinen Jyrki oli kuin mitään ei olisi tapahtunut.
 - Mitempä se sinun kirves? Seppo kysyi.
 - Minun pittee pyytee anteeksi Matilta kun sillälailla rietausin. Mukavatahan seon kun välliin tekköö kaopunkimatkojjakkii... Nakkova Sepi joskus ohikulukiissa, kun out sen varrenmallin ottanna.
 - Vaen naesiin se Jyrki meinottellee. Joko sulla on hyvinnii pitkällä assiit. Joko out piässy reijä iäreen?
 - Isä, joko sinä tuassii alotit... Jyrki tiijä mitä sanosi...
 - Eihän mie kun koetan vihijasta, että pittee koeajjaa, että näötteekö olevan vehkeet synkrossa. Seon sitte papin aamenen jäläkeen vaekijjaa alakaa äplistelleen, jos ei homma pelitäkkää.
 - Joo kyllä kae se pittee muutama varvi sutasta. Paeneita on hyvinnii siihen suuntaan.
 - Katohan poekoo. Sehän alako maenostaa kuin parempihhii hurmuri. No, kahotaanhan millon sinä Rimpilläeseen uutta emäntee hualaat. Minä kyllä pelekään että pelekkä Parpara taetoo olla tähtäemessä.
  Jyrki muljautti äreän silmäyksen Mattiin. Nousi pöydästä ja kiitti kahvista. Sanomatta enää mitään hän poistui pihalle.
- Taespa Jyrki- ressukkaa kirpasta kun en uskonna sen rehevastelluu. Minä pahhoen pelekään, että Jyrki on vielä äetin jäliltä. Vaen mitä se tämä meijän vävypoeka sannoo?
 - Kah, enpä ou ollunna jalakoo pitämässä. Vuan lienööhän tuolla Jykälläe ne omat seikkaelusa.
 - Mitä?? Onko niitä sullakkii? mie kun uattelin että suan aevan käöttämättömän vehkeen, Salme nauro.
 - Sitäpä en sulle meinoo alakaa selostaa. Vuan olpa se Jykä tosivaohissa, kun kirveen kansa alakaa rihveltee. Minä jo uattelin, että Matti kävellöö kohta piätään lyhempänä. Piti lähtee kaohijalla votakalla henkijä pelastaan.
 - Niihän tuo näätti että aevan tosissaan seon tullunna antamaan opetuksen. Hyppäsi tuossa kuin intijaani sotatanssijjaan. Kirvestä piän piällä pyörittelj.
(jat.)