OSA.66.
   Salme oli livahtanut ulos navetasta. Pihalla Kumarainen yritti yhä yhteyttä Tikan kännykkään. Tikan laite oli kuitenkin mennyt mykäksi lietekylvyn jälkeen.
 - Ei jumaliste sieltä mittee kuulu. Sannoop vuan ettei yhteöttä sua. Mitteepä sitä ny tehhään Pökijö?
 - Tulukee äkkijä tuonne navettaan. Toesessa ne tappaa. Jyrki on niin hutikassa, ettei se ällyy mittee, huoastoo vaen riitoo.
 - Seki vielä. Tämähän kumma kylä onnii, ku kaek tappelloo kaekkijen kanssa. Vuan mennään kahtommaan.
***
 Hiljaisuus oli laskeutunut Laakson pirttiin. Vain vuotavan hanan tippuminen kuului keittiöstä. Vintillä oli hiljaista. Kissanpaskan ällöttävä haju tunkeutui poliisien sieraimiin.
 - Hyi helevetti, pistä se keittijön ovj kiinni. Tuollasella kuasulla suattoo kuasuttoo vaek koko ihimiskunnan, Tikka sanoi.
 - Melekosta arommii on. Vuan suatanhan mie laettoo läven kiinnikkii. Vuan aletaampa ettii niitä vintin rappussii. Jonnii oven takana ne takkuulla on.
 Poliisit perääntyivät käytävään alkaen availla oveja. Komeroista vaatteet vyöryi käytävälle ja vessassa kusen lemu tulvahti väkevänä. Olikohan isännällä ollut hommassa ohjausvaikeuksia.
 - Bingo! Tikka huusi, käytävän viimeisen oven avattuaan. - Tiällähän seon tie ylöspäen tohitko sinnäe tulla.
 - Kah, mitäpä tässä ennee arkaelloo. Jotennihan tämä touhu pittee suaha loppummaan. Mihin kummaan seon ratsuväk häepynnä. Ee yhtee ukkooo ou näkynnä, eikä kuulunna.
 - Männeet sitä mummon kissoo pelastaan. Se kun ei ammu vastoon. Männäänhän ylös.
 - Vuan aevan hilijjoo. Ei männä ku mustilaeslaoma.
 - Paskat! Oes se jo ihtesä ilimineerannu, jos se vuan taijjollaan on.
 - Eehän näestä vekkuleista tiiä. Tiijä mitä mömmöjähhii on suuhusa työntännä. Tavan viina sua tuommossiin hulluntöehin.
 - Vuan jos seon sitä rähinäviinoo ja joutunna viäreen kurkkuun. Siinä suap henkijjään varuva kaek jokka liikkeelle piäsöö.
 Viirto nousu edeltä askeleitaan varoen. Kun hänen päänsä nousi välipohjan yläpuolelle hänen vartalonsa jäykistyi kesken askelen. Kiväärin piippu osoitti suoraan kohti ja takaa kuului kiukkuinen, humalainen ääni.
(jat.)