OSA.96.
 Turakaisen navetassa oli leikitty mykkäkoulua. Salme nakkeli niskojaan ja Seppo oli arkana ku jäneksenpoeka syksyllä. Viimein Salme aukaisi suunsa:
 - Minkä ihimeen tautta sinun piti alakoo ryyppeemään. Minnen juoppua äijää halluua, pane se mieleesi. Isä-Matti on sitä herkkuva antanna jiämäänni asti. Senhän minähii käsitin ku tuljpalloon lähit. Semmosesta ei sua kieltäötyy ku on nuapurissa hätä. Vaen kun kelevoton mänittii ryyppeemään...
 - Sepä Matti alako pilikkoomaaan, etten tohi ottoo. Pienempi häppiihän seos ollunna jos oes jättännä ottamatta.
 - Sinu ei pije alakaa hyppäämään Matin toelaosten jäläkeen. Miehen pittee ite piättee mitä millonnii tekköö. Onko ny hyvä olla ku piä on kippee ja työkää ei huvita? Mäne hakkeen lavosta heinii lehemille, piästään viimennii lypsylle.
 - Suattoohan nuita hakkee. Kavuttoohan tuo se illallinen, vuan tehty mikä tehty. Taetaa minun kohalla jiähä viinan kansa läträös tähän.
 - Seon hyvä piätös. Unohettaan koko illallinen juttu.
  Seppo meni latoon ja napsautti valon palamaan. Heinäpaaleja kurkottaissa hän näki kun kumisaappaankärki pisti esiin heinistä.
 - Mittee helevettiä...?
 - Elä metakoe, oo hissukseen. Vieläkö ne kytät parveiloo pihassa?
 - Jaska saatana. Mittee ihimettä sinä tiällä? Vielähän nuo näätti kahavittelevan, Matti niitä höösövvää.
 - Tulin uamuyöllä tänne. Jyrkin kansa porinoijessa piätin pistee polliiseihin liikettä. Panin olokinuken roekkummaan Jyrkin pihapuuhun. Vanahat suappaat pistin nuken jalakoehin.Mitteehän tuo liennöö Rimpiläenen uatellu kun näk suappaat roekkumassa koevussa.
 - Jo sinnoot hulluksi tullunna. Eihän polliisin kansa saa pelleillä. Polliisi vettää aena pitemmän korren. Jyrkihän olj aeva hulluna. Sepä tuo tulj sannoon polliisille.
 - Suphan se koettoo. Tässon poeka joka on pistännä elämän uuvempaan kurssiin. Sepä mahtoo Sepolla olla vielä vaekija eissä? Eihän naesen kansa parijää susikkaa. Mikä helekutti se sinukkii riivasi ku alot akkoo hankkimmaan?
 - Kah, eipä tuota vielä ou kirkossa kuulutettu.
 - Riivattuunko se jäe norkolemmaan. Eikae se halavattu nukkummaan ruvennu, kuulu navetasta Salmen ääni.
 Jaska vipelsi etäämmälle paalien taakse piiloon, sanoa suhautti vain:
 - Sitte ei sannaakaa polliisille. Ei ne arvoo tiältä tulla ehtiin.
(jat.)