Yö mänkii huvassa ku harrastettiin monenniilaesta leikkii. Olj huarakääntii, ristipistoo , pantiin oekein ja nurin ja vaekka sen tuhannellaesta piilotteluleikkii. Eipähän tuo taenna Kaesa olla ensimmäestä kertoo pappia kyytissä, eikä reissumiestä riijaamassa. Vuan enpä sitä minäkää ollunna eelisen teeren poekiin. Monellaesta kyytiihän sitä olj tullu kokeiltuu, mutta Kaesan epelj ties tarkalleen millalaella suahaan naatinnot täyvvelleen.
Haaskoo olj ja Reissumiehellä kuntoo riitti semmoseen ravviin , jotta Kaesakkii piäs huipulle, montahhii kertoo. Ja suatta uskoo jotta semmonen vuoristoratsatus se onnii vasta poekoo.
Vuan mitteepä näestä tämän enempöö. Uamuyöllä kierrän sinne piäaettaan ja ehin siinä vähä torkahtoo, ennen ku isäntä potkassoo aetanovveen, ja tuntuu huutelevan:
- Noo , Reissumies, alahan nostoo sitä karvastapiätä ylöspäen. Aarinko onnii jo noussunna ja emännällähhii on kahavipannu kuumanna.
Reissumies ku ei palijo unta kaepoo, oun aevan virkiä ja valamis päevän urakkaan.