OSA. 49.
  Tuskin Seppo sai saarnansa loppuun kun kuului laukauksen pamaus ja vinkuen luoti iskeytyi eteisen ikkunaan johon tuli pyöreä reikä ja lasi säröili reijän ympärillä säännöllisinä halkeimina.
  Hetkessä kaikki poliisit heittäytyi matalaksi. Kumaraisen vielä karjaistessa:
 - Suojautukaa! Nyt on tosi kysymyksessä. Perkele kun tässähän on henki katkolla. Onko sitä kellää luotiliivii mukana? Oesi se pikkusen suojana.
 - Eipä nuita suata olla kun jossaki piäkaapunkin polliisilla. Karhukoplallahan ne vissiinni on?  Tänne muaseuvvulle ei semmossiin rahhoo anneta, Tikka sanoi.
 - Kukapa se mahtaa olla joka tuon pyssysankarin pyssäöttee? Siinä suattoo suaha lyijjymyrkytyksen, Seppo sanoi.
 - Jotaki pitäsi keksiä, vuan mitä? Suatana kun ne hullut nykyvvään juoksoo vappaena. Koppiin nuo pitäs laettoo. Seon tämä avohoeto hanurista, Kumarainenkin manasi.
- Pitääskö sitä kiertee tuonne vastapuolelle. Eiköön tuolla rosmolla lie tarpeeksi puuhoo kun vahtii tännepäen tapahtummii. Kukapa mahtannee lähtijä kaveriksi, Tikka sanoi.
 - Sepä suattas olla hyvinnii toemiva ratkasu. Varsinnii jos tiältäpäen muutaman kerran tusjautettaan, Kumarainen antoi tunnustusta. - No kuka männee Tikalle kaveriksi, vaen pitteekö miärätä.
 - Sielläpä suattoo tulla kuumat paekat, sanoi konstaapeli Viirto.
 - Jaa, kun näöttee että ny Viirrolla viluttaa, niin ei kun reissuun, eiköhän siellä lämmintä sua.
  - Sepä voes olla hyvä ajjaa tuonne TUrakaesen pihhaan. Sielltä on lyhy ja suojasa taeval Luaksoon, Seppo ehdotti.
 - Ilimanmuuta sieltä. Piästään sankari yllättään housut kintuissa.
 - Onko sillä maha kipijä, kysyi konstaapeli Pökiö.
 - Jos ei vielä niin kohta on ,kun tusjautettaan tulta munille, Kumarainen uhosi.
- Vuan sepä on kurataoti vaekija vaeva. Eikae siitä ny pijä rankasta.
- Konstaapeli Pökiö pitää nyt läpensä kiinni ja jättää ajattelun viisaammille.
- Mitempähän tuota suattaa puhua jos suu on kiinni...
(jat.)