Yhä soivat sievat kellot
haitarit, kitarat, sellot
ilosoituja ne viskaa
kyllä mieltäni se friskaa

nukkuakkaan en nyt malta
elo tuntuu ihanalta
tietäisippä kylänväki
kuinka kukkui onnenkäki

yksin onnesta mä nautin
kurjan tuskani palautin
pitäköön sen joku toinen
mulla tuuri aikamoinen.

Riemusta mun rinta raikuu
ilomieli kauas kaikuu,
miksi huoliansa surra,
surunköyttä aina purra.