Kuhmua hierustellen , hän silmäili, vielä aamuhämärässä piiloilevaa törmäyskohdetta. Rakennus oli pieni ränsistynyt kalamaja. Ensimmäisen pettymyksen mentyä ohi Tuomo yritti penkoa esiin tapahtuneen positiivisiä puolia .. Etsimättä hänelle tuli mieleen, jossain lähellä on ihminen, koska ihmiskäden aikaansaama rakennus oli hänen kädenulottuvilla. Tuomo ojensi kätensä ja arvio piti paikkansa.
Päivä valkeni huimaavaa vauhtia. Pilvet oli tipotiessään , ja ensimmäisenkerran koko reissunaikana Tuomo näki missä on itä! Ikäväkseen Tuomo huomasi vaeltaneensa etelään , lännen asemesta. Nyt olikin tehtävä käännös oikeaan, ja koitettava hakeutua rakkaaseen kotimaahan. Tuomolla oli vahva usko , että hän on jossain Karjalan korvissa, jonka mittaamattomissa erämaissa hän oli kulkenut peninkulmittain.
Kalamaja oli tietysti suurenjärven rannalla. Taas kerran Tuomo herkisti korviaan, kuuluisikko Äänisen aaltojen kertomuksia, sillä niinkovin lähellä muistinpinnassa hänellä kuului päässä.....lyö Äänisen aallot, viestiään näin kertoen ... Mutta ei kuulunut kuin yksitoikkoinen laineenliplatus, josta Tuomo ei hyvälläkään mielikuvituksella voinut kertomusta muodostaa.
Tuomo teki johtopäätöksensä ja sulki korvansa, turhilta tarinoilta, ja ponkaisi jälleen matkaan. Vaikka Tuomolla oli korvat suljettu, niin silmät oli sitäkin enemmän auki..
Vain muutaman minuutin juostuaan, Tuomo tulikin kaupungin liepeille. Heti huomasi missä oltiin.
Kirkuvan sinisiä ja harmaita tönöjä oli kaupungin liepeillä. Siksipä Tuomo ei pahemmin eroittunut raikeässä asussaan taustastaan. Oudon näköisiä kirjaimia näkyi liikennemerkeissä. Vaikka Tuomo osasi melkein mitä vaan , niin venäjää hän ei ollut opetellut, koska hän vihasi kommunismia. Nyt olikin tiukkapaikka Tuomon elämässä. Peruskokoomuslainen täällä kommunismin kylmien tuulten riepoteltavana. Hiukan hänen oloaan helpotti kun hän muisti Juho Kustin monet matkat itänaapuriin
Kaupunki oli aika hiljainen , näin varhaisina aamutunteina. Muutama riettaastipukeutunut huora näkyi palailevan asemapaikkaansa, hyvintienatun yön jälkeen. Tuomo ei olisi ollut Tuomo, jos hän olisi rauhallisin mielin voinut katsoa keveästipukeutuneita naisia. "Himohäss" vaikutti kuin hevosenpotku munille. -jat-