- Sinne minä lattialle. Sinäpä se olet sitä varten, että siistit huolehdit. Voitkin pestä kun välipäätä tulee.
- Vaan nyt pomppasi! Minäpä en sinun paskahousuihisi koske.
- Pesihän tuo Reetakin, kun vahin...
- Mitä! Milloin se Korven Ruusu olisi sinun paskahousuja pessyt? Nythän minä aloin käsittää sen flanellipaidan katoamisenkin. On melko varmasti siellä Tonttisen mökillä. Tunnusta justiinsa!
Elli oli sähköä täynnä ja Jaska tunsikin olevansa todella pahassa saranassa. Jaskan aivot kelailivat eri vaihtoehtoja. Mutta kaikki ne tuntuivat heppoisilta. Tunnustus kaikista kamalimmalta vaihtoehdolta.
Tuntui, että hyökkäys oli nyt paras puolustuskeino. Jaska loikin jäätävän katseensa Elliin ja tiuskaisi vihaisesti.
- Vittujako siinä utteeraat? Mene katsomaan niin saat rauhan sielullesi. Vastauksia odottamatta Jaska poistui vessaan putsaamaan housujaan.
**'
Keskikesänaamu valkeni nuhruisen sateisena. Raskaat pilvet riippuivat matalalla Kitulan viljelysten yllä. Vastaniitetty sekä paalattu sato oli puhtaanvalkoisina, "jättiläisenmunina", pellon vierustalla. Ja vettä tuli kaatamalla.
Kitulainen heräsi peltikaton kohinaan, Ääni oli ihaninta musiikkia Jaskan korville... Kukapa mustikoita sateella poimii.
Hyvillä mielin Jaska nousi lataamaan ensi-töikseen kahvinkeitintä. Olipa se ollut taasen tipalla. Nyt piti jo ennakkoon keksiä verukkeita marjasavotalta säästyäkseen.
Jaskalle tuli mieleen yöllinen vahinko. Oli epävarmuutta millä mielellä Elli tapausta nyt muistelisi. Ehkä oli otettava käyttöön pehmeä sovitteleva käyttäytymismalli.
- Kulta! Nousepas kahville. Saatkin kahden munan kassa keitettyä kahvia. Tein vielä lämpimät juustovoileivät. Jaksat sinne tuotantolaitokseen. Minulla on tässä monenlaista kupsehtimista. Pitää tarkistaa onkos linnut nokkineet paaleihin reikiä ja muutakin tarkistamista löytyy. Oli se kyllä harmi kun tuollaisen sateen teki. Olisi ollut niin ihanaa oman kullan kanssa mennä metsänsiimekseen, kehräämään, niin kuin runoilija sanoo.
jat