Sohovi ihimetteli mielessään, jotta nyt puuttuu jottae elämästä. Suurella huolella se aamulypsyn aekana tutki persoonaasa, että missä se vika oekein on. Äijältäänki se kysy jotta , oonko minä niin ko tavallisesti.

Ukko mulijaotti, altakulumiisa ja urahti:- samallaenen pyryharakka ku ennenki.

Sohovi ei jaksanu oekein uskuva moeseen analyysiin vaen tutki tarkemmin viimme päevijen tapahtummia. Hän koetteli toesta hormooniijaan,ja vähä puristiki sallaa. Aenae on se puoli kunnossa. Alapäässä tuntu selevijä väristyksija. Sitte Sohovi lypsi parit lehemät ja jännäsi jotta uskaltassiko puristaa toestae hormoonija.Arveli jotta jos se toemii, niin missä se sitte vika on?

Ihanko se siellä?

Lypsy oli jo melekeen tehty , ja äijjäki jo lähteny kylän paariin kahavelle. Sohovi kun ei raskinu antaa. Niin sillon Sohovi päätti jotta nyt jos koskaan. Seoli se vasen hormooni joka oli vielä testaamata.

Sohovi reenasi sormijaan ja mallasi miten se äijjä puristellee. Sitte Sohovi otti tukevan otteen vasemmasta hormoonista, ja puristi sillae hellästi ensin, Vaen kun tulta ei tuntunu syttyvän , eikä kumin käry haessu, puristi niin jotta meinasi sormet mennä haalarikankaasta läpitte.

Vaen ei mittää !Nyt taes vika löytyvvä, tuumi Sohovi ja hiero hormoonija , oekein kierreotteella rytmikkäästi.

-Tässähän seoli vika siellä Matteirallaki. ilemanko ne kikolot näöttivä niin luotaantyöntäviltä.Sohovi istahti vasikkakarsinan riuvvun päälle ja yritti pistää mietintäkonneen käöntiin. Vaen helepommin sanottu kuin tehty. Koko konneisto oli tiltannu kuin tietokone.Ei minkäällaesta kehityskykystä ajatusta löytyny. Neoli vaen niitä tallennettuja toemintoja, Lehemänlypsyvä ja ruuvanlaettuva ja tiskaamista , pyykinpesuva.

Yksi käöttökeleponen ajatus kuitenkin löyty sieltä arkisen sekamelskan alta. Se oli tallentunu sillä Matteiran reissulla. Joo nyt lasi viinijä ja justiin, tae kaksi. Vaekka Sohovi ei juoppo oo niin etelänmatkalla pittää ottaa muutama lasi viinijä. Joku erehtyy vielä pitämään kantaasukkaana. eikä jonku periverijan syrijäkylän akkana.Ja se nostaa jo immaakua.

Juoksujalakaa Sohovi kiirehti sisälle, ja aokasi äijjän paarikaapin Eihän siellä viinijä ollu , vaen kelepaase konijakkiki, päätti Sohovi, ja heitti täyvven lasin hetulaan kakistelematta. Istahti navettahaalareissa siihen parraempaan nojatuoliin ja ootti vaekutuksija. Pikkusen poskija lämmitti, vaen eihän tässä poskija lämmitelty vaen hormoonija.

Kun vaekutus viipy, Sohovi heitti löylyä lissää, eli siis konijakkija ääntä kohti. Kursaelematta pullon suusta. ja pitkään. Aevan pohojia myöten.

Nyt tuntui jo siltä että molemmat hormoonit oli lämpimät. SOhovi mietti uskaltasko sen puristuskokkeen tehä. Vaen Sohovi on kova akka, se ei jätä mittää arvelun varraan. Eipä tarvii kun pikkasen hipasta, niin tuntu jotta renkaat sullaa alta ja akka jää tuuliajolle. No passasihan siinä naottija kevvään tulosta mahala virtasi ja terälehet kostu pienen satekuuron käydessä paekalla.

Äijjäki näötti saaneen paarilla kahavit selevitettyvä , koska näötti tulevan pirttijä kohti. Ohhoo mitenkä se näöttääki mahottoman komijalta. Tuohan pittääki kellistää alta aekayksikön. Tosin se yksikkö oli tunti, vaen se tässä ei niin olleellista ollukka. vae se jotta toemii!!!!!