KÄRÄJÄ kivillä istuu ankara raati, saati yhtään naista joukossa. Peräkylän miehet rynnii, kyynärpäät terävät ja taskussa akseli, joka on poikki. Ei kuitenkaan pyöri. Akselin pyöriessä jälki on kamalaa kattoa. Toki muunlaista rattoa löytää elämään, kun katsoo silmin avoimin. Vekseli turvaa ihimisen kiireet.
***
RANKKAA puhetta pulppuaa, vatsamäen kunnaat lainehtii entisiä aikoja . Kerätyt ihrat on sijansa saaneet ja paljon on polunvarteen karissut. Varissut on haaveet solakasta ja sutjakkaasta vipeltäjästä, jolla ei ota henkeen eikä nivelet petä. Ihminen pettää vain...
***
KIVIKYLÄSSÄ asuu Retu ja muijansa. Hyvin kulkee Retun auto mättäekössä. Täyttääkö saastenormit? Suodatus puuttuu. Piipertät asijalle. Nyt narahtaa? Retu eikä sano päivääkään. Tahvoolla sentään homma hanskassa. kumminkin hanska hukassa- Vilmalla pyyhkii ja linkovaa.
'''
MUTIKAESEN Lassin, kae sinä poijan tunnet? Senpä uuvessa talossa veet pyssyy putkissa. Tylsää kun ei tapahdu mitään. Kaiken se kestää!! Kunnes ratkijaa. Kamala on se päivä, saattaa olla yökin jolloin ei löyvvy kiviä kiven päällä, on vaen pelekkää asfalttija ja Lemminkäenen lissää luo.
***
MIHIN on tämä maalima menossa. Kas siinäpä kysymys. Ei ole Himasen kirjassa katsottu puuta pitkää, vaan kapsahettu katajaan. Näköalattomuus on metsässä silmäänpistävä. Malka silmässä saattaapi eksyä.  Eikä Peräkylässä ruusut kuki, eikä kasva sopu ihmisten kesken. Vaan jokainen on palkkansa ansainnut. Eikä se ole iso!
***
Mutta kumminkin pilvet väistyköön ja aurinko paistakoon  heti kun pimennys on taputeltu. Tulkoon valkeus ja voitakoon pimeyden.  -O- ‎20.‎3.‎2015‎