SAHARANYÖSSÄ sitä joutuu taevaltaan peleko persiissä. Pimijää on ja viitakon äänet pannee hijen nousemaan pintaan satunnaesella virtuvaalimatkaelijalla. Viitakonkaohut on korvinkuultavina, koska eihän pilikkopimijässä voe nähä - ei etes kiiluvija silimijä. Omatki silimät on kiini ja kuulen selevästi kun marakatit kirkuvat olemattomissa Saharan puissa. Se tuo mielikuvitus tekkee tepposija virtuvaalimatkallakin. Hiekka polttaa varpaetani, tosin en oo hankkinu tietuva onko hiekka kuumaa Saharassa yöllä. Vaen menköön, paremmin pyssyy varpaat lämpiminä.
***
Luultavasti Jellona karijasee siinä korvan juuressa ja kuulen kun veri suonissani kohisee vuolaana kun syvän hakkaa kuin hullu mies halakoja. En kuitenkaa tunne haesevaa Jellonan henkitystä naamallani - Tarzan aena tunsi - joten eihän mulla hättää, ei se aenakaa oo tämän näkönen.
***
Pimijässä en tietennkää hahamota minkä näkönen hätä on, mutta hajusta voin kuvitella ettei kovinkaan lasten kateltava. Tosin on muistettava tänä hätänhetkellä, ettei minulla ole lapsia mukana. Ypöyksin harhaelen - tai paremminkin seistä jökötän samoissa jalansijoissa hautautuneena Saharan hiekkaan.
***
Vae eihän se parane kummenemalla. Kokkeilen liikuttaa koepijani johonki suuntaa, mutta vajuvan yhä syvemmälle kuumaan hiekkaan ja on niin hikiki.Tuskin saan sanaa suustani, koska kieleni on kuiva kuin sheikin rukkanen kulunutta ilimasuva käyttääkseni. Mutta helepompi ajatella kun totteottaa.
***
Sitä rukkasta en löyvvä pimijässä joten haaveeksi seki jää, mutta toivoa soppii, että kerran vielä kohtataan... iskelmärunnoelijjaa laenatakseni. Vaen laenahevosta ei kärsi suuhun kattuva on joku viisas kertonu. Liekö asijassa perrää. Jospa kurkistiki hännänalle tai sitten vihelteli mieluummin.
***
Kauan ei voe onni kestää...huomasi muutama onneton kun Onni lähti äkkijä toesen perrään. Vaen ei aekaa kun Toevo alako sarastaa ja tuli uusi aamu, enkä ollutkaan toivoton. Suuremmitta surematta huomasin, että toivottomuus oli ollut kaikkeen syyllinen. enkä voinut pahemmin syyttää syntipukkija koska se oli yön aikana karannut paremmille laitumille. Kuten tunnettua Saharan hiekassa ei voi pukkija laiijuntaa. Saatikka juottaa kamelijaan. Tosin käärme sanoi : -Paskapuhetta ne on hyvät ja pahattievot. Turhaa pelotteluva. Iske vaen kirveesi kivveen niin säkenet lentelee. Vaekijahan minun - pölöhön vanahan äijän - on on ottaa kantaa kenenkää porinoehin. Pijin tämän ikävänä sivujuonteena, siillä tottuuvenpuhuja ei saa tillaa majatalossa ja valleella on lyhkäset jälet.
***
Vae onhan ihan ylleisesti tievossa että siinä se on kynsi missä on käpäläki. Se on vaen siellä piilossa. Kynsi tekkee pahhaa jäläkijä jos pääsee vetasemmaan kunnolla ja eipä aikaakaan, tunsin raapaisun poskessani. Veri virtasi nyt pois suonista erämaan hiekkaan ja urheja virtuvaalimatkailija sortui niille sijoille, Saharan aurinkon päästellessä ensi säteitään.
***
. Vain haurastuneet luut kertoivat yöllisisen murhenäytelmän raakasta tojellisuuvesta. Mikä virtuvaalimatkalla on perin harvinaesta ja merkillepantavaa. Tosin merkki on vielä hakusessa, vaen kun sen löyvän nin panen pirruuttani. esille.