OSA.114.
Kumarainen oli juomassa Salmen keittämää kahvia, kun kapula kilisi.
 - Tuon saatanan sen sais heittee lepikkoon. Eijoo ies kahavinjuonti raohoo, Kumarainen sanoi. - Mikä se nytten siellä munnii hiertee. Eikö suatanna oma piä neuvvo mittee sitä pittee..? Aena pittee kysellä.
 - Kilikki vaen kyselöö mitäpä mahettannee tehä näellä huumeila. Mitä nuita mahtannoo olla muutama kilo. Se Raevo lähti niin votakalla, että evväät unehtu Kaenon kuapin piälle.
 - Elä helevettijä. Jospa liennöö sokerria?
 - Ei ollunna sokuria. Minä hyppysellisen maeston, niin het alako Tikannii poeka näättee naorettavalta räkättirastaalta ja olj muutenni kuin oes pilivissä leijunna.
 - Mitä! Virka-aekana huumaavija aeneita. Nyt taes kärähtee Kilikin munat!
 - Kyllä ne Viirrolla paremminnii ovat tulessa. Tuolla Kaenon kanssa suorohommissa.
 - Mitteepä minä teijän pölijäkkeihen kansa tekisin. Kaek männöö päen persettä. Porukassa eijoo muuta järkipolliisia ku Pökijö, niin ja tietenki minä.
 - Voephan tuo olla niinnii, vuan mitäpä me huumeille. Männäänkö kavulle kaopitteen. Mahtas loheta melekonen potti. Vae mitä myö tehhään.
 - Raohotuttaan ja otetaan raohallisesti. Tiällä on suatu tuljpalo sammutettua. Tiällä kahavia juuaan ja tullaan sen jäläkiin kahtommaan sitä alastitanssijjaa. Mihinpä muuten se ambulanssi liennä mennä hujeltoo. Oesko se Jaska pitännä tilata itelleen kyyvin Niuvvanniemmeen.
 - Eehän ny tokkiisa! Meijän Viirtoonhan ne kävj ampulanssi akat hookuttelemassa mukkaasa, vuan eipään se lähtennä.
 - Lähe teijän kansak! Hulluksi tässä tulloo jo vähemmästäe. Ettäkö työ sua selevempijärkistä siihen kapullaan?
 - Eipään tässä ou ku Tikanpoeka ja seon vielähi enämpi heilahtanna. Näellä evväellä seon ny pomon tultava toemmeen. Taekka laettoo se Pökijö tänne.
- Eipään se Pökijö jouva. Meillä ku ei harrasteta aevovientii. Seon suurten poekaen puuhoo.
- Suakel tässä oo aekoo vatuloeha turhantaotta. Tulleeko se vae ei tuu, se ite suurherra?
- Kuhan tässä nämä kahavit...
---
Salme ja Seppo ajelivat taas Niemeen päin. Tunnelma oli hiukan ankea ja kumpikin mietti omijaan, kunnes Seppo katkaisi hiljaisuuden.
 - Mitempähän lienöö käännä sille nuapurin miehelle? Ei tuolle niin kovvoo kohtaluva soesi, että oes palanna reten elävältä.
((jat.)