Palaamme samalle kylälle, muutaman vuoden kuluttua. Kylä elänyt muutosten kourissa, mutta  Salme ja Seppo ovat sitkeää sorttia. eivät anna periksi vaikka kylä on muuttunut rikollisjengien temmellyskentäksi. Tästä se alkaa. Jännittäviä aamuja!
---------------------------------------------------------------------------------
OSA.1.
Keväinen auringonpaiste lämmitti Sepon poskea, kun hän sirkkelöi rankoja polttopuiksi. Mieleen tuli muutaman vuoden takainen tapahtumasarja ja sen jälkeinen aika.
  Kylän asujamistot oli yhä vähentyneet. Kainokin oli lähtenyt kaupunkiin vähin äänin. Vanhimpia asukkaita oli osa kuollut, osa muuttanut kirkonkylään palvelutaloon.
 Niemessä toki elämä jatkui. Pari tenavaakin oli yhteistyönä saatu aikaseksi. Niiden teossa, ainakin alkuunpanossa Seppo oli tasaveroinen kumppani.
  Salmen ja Sepon avioliitto alkoi muistuttaa Martan ja Matin avioliittoa, osat vain oli vaihtuneet toisinpäin.
  Salme oli räväkkä ja suorapuheinen emäntä. Hän hallitsi vahvalla otteella Niemen huushollin elämää.
  Seppo ei juuri tohtinut kyseenalaistaa vaimon ajatuksia. Vaikka joskus kapina kyti Sepon lippiksen alla.
  Toki Salme oli aikaansaapa ja riuska työhöntarttuja, mutta asiat tehtiin niin kuin Salme oli asian ajatellut.
 Seppo hymähti mietteilleen ja vilkaisi tuvanikkunaa kohti. Tohtisiko tuota istahtaa. Selkään meinasi ottaa tämä savotta.
 Mieleen tuli, että olisipa oikea klapinteko mylly. Homma tulisi valmiiksi karralla. Nyt pölkkyjen pieniminen kirveellä, merkitsi puiden toista käsittelyä.
  Seppo napsautti sähkömoottorin sammuksiin ja istahti halkomispölkylle. Ilmassa oli kovasti kevään tuntua. Talitintti äänteli jossakin koristepensaissa, lienee ollut useampiakin. 
  Hän otti lakin päästään ja antoi auringon hyväillä jo kaljuuntumaan pyrkivää päälakea.
  Silloin rämähti talon porstuan ovi auki ja Salme ilmestyi portaille.
  - Tulloopa siältä kahaville! Jootilaana istuksii. Koko kevä männöö kelepo savotassa.
  - Eipähä tässä sentää kevättöetä vielä...!
  - Sepä pitäsihhii ehtiä muutahhii. Suakeli kun huaveilloo työnnii iäressä. Se pittee muunnii liikkuva ku tuppimulukun ja kelluttimijen.
  - Miäräsähän tuota jaksoo. Navettatyöttii vie yksinnään meleko pitkään...
  - Enkae minä voe märkijä penskoja keskennään heittee. En tiijä taetoo olla jo kolomassii tulossa. Jumalaota kun penikanteko- konneeksi tässä sortu. Kopekset pitäs heittee harakoelle, Salme juoksutti pahaamieltään Sepon kannettavaksi.
(jat.)