Syksyinen puu kellastuu
tuuli nyt tyhjää ajaa
kotipaikka unhoittuu
ei tuulelle ole majaa
se koditonna harhailee
ja sinne tänne törmäilee.

Syksyinen tuuli mukanaan
vie kellastuneen ruskan
vaan jättänyt on kuitenkin
rintaani kaipuun - tuskan
Ei sammu polte milloinkaan
saan sitä kantaa ainiaan.