OSA.65.
  Kissan volinata ja lasiruutujen kilinä kuului poliisien tukikohtaan. Suurempaa aktiviteettiä se ei kuitenkaaan synnyttänyt.
 - Kato kilikaa! Jottaehan siellä sentään tapahtuu. Ollaampa hissukseen ettei ala kuulaa satamaan hirrenravosta, Kilikki sanoi ja kaivautui syvemmälle heiniin.
***
 Niemen navetassa oli tilanne sähköinen ja leimahduspisteessä. Jyrki oli naukkaillut pullostaan, olipa tarjonnut muutamat huikat Sepollekin. Salme ei ollut ottanut, tarjouksesta huolimatta. Jyrki alkoi olla siinä jamassa, että tunsi koko maailman olevan häntä vastaan. Ehkäpä pullonphjalla oli sitä rähinä viinaa. Mistä nämä tietää?
 - Sepe perkele, olittii sinä vittumaenen nuapur! Veit miun morsijammen silimäen eistä. Sei ollunna aenakkaa kaverruutta.
 - Jyrki! Eikö sinun piähäsi mahu, että mie en oukkaa niin vietävissä. Minä ite ratkasen kenen völijyyn minä lähen.
 - No niin tietennii, vaen kun me ollaan rajanuapurittii ja yhteisijä konneita. Mattihi on ollunna mulle melekeen kun isä. Suatana kun sinä Salme kehtasittii tehä tämän mulle. Seppo on liijan totinen mies sinulle. Kyllä minä sinut tiijän. Ikäsä yhessä penskana leikittiin. Eihän se Seppo piässy ikkää mihinkää kun äetisä piti sitä arestissa. Sepe on pelekkä nulijuska. Sei ymmärre naesen piälle tuon taevaalista. Työhän sille Sepelle on vuan tärkijjää. Tohi viinookaa ottoo, ku kieltä kastoo...
 - Annahan Jykä jo olla tae minun pittee litskauttoo niin että nokka männöö niskan puolelle. Aekunen mies kitisee kun pikkupoeka. Kyllä kae se Salme tietee kenet halluu rinnalleen.
 - Paskat sinä tohi mittee litskaottoo. Neon kuule muut miehet jotka ossoo nyrkeillä puhhuu. Kuulikko sie lammaspaemen, Jyrki sanoi ja tönäisi Seppoa.
 - Koetappa olla tyrkkimättä... Sinnuun riäpälleesseen en käsiäin sotke, vuan tuossa onnii polliisi lähellä.
 - Perkelleen vellihousu et uskalla, Jyrki sanoi. - Pittee virkakuntoo hälyttee paekalle, ku ei ite tohi.
(jat.)