- No, eipä ou ehtinnä hirveempii. Mitä ny nuapurissa olj kuollunna yöllä lehemä ja meillähän tuo on anopinrutjake viimmesillään. Kuolis poes saes vappaammin hengittöö. Vaen mistä päen se vieras onj, toinen isännistä kyselee.- En aenakkaa ossoo suaha mittää tuttavvoo?
- Eipähän tuota tiiä itekkää ja liekkö tuolla väliäkkää. Vuan sattuuko poijil olla tietoo hyvälihasta leskiemäntee, joka tarvihteisi talavenajaksi vöyrettä työmiestä?
- Voe veikkonen, montahhii leskee väekkyy tallouvenpivossaan, ossoovaa työmiestä vaella. Nykyvään sitä ei juur kulukumiehii näö ja vaekka näkysikkii, nii eihän nuo ryökäleet ällyä mittää konneihen piälle. Osovaako se tämä kulukuri rattorrii suamaan liikkeelle.
- Vuan sehän kyllä tapahtuu. Kaek massiinat kyllä hoetuu. Löytyssiis vuan semmonen talo. Vuan se pittee olla isännätön. Isännän juoksupojakshan mie en aijo alakoo.
- Tuosta etiäpäen suapastele semmonen par er kilometrii, niin siinähä onnii komija talo aevan tievierustassa. Isäntähän siinä potkasi tyhyjee, par vuotta sitte. Yksinään siinä on naenen talloo asunna. Mitä joskus nuapurriit aottanneet. Komija on emäntä ja hyvän luontonen. Naoru heläjää ku peipposel.Aijjoo rattorit ja puimurit. Vuan yhtäällähän neon yhen jälet.Ja tiiä vaekka siinä saes isännännii pestin?
- Vuan eipähän sitä maha Reissumies isännäks kuontuu, vuan lempoko sen tiennöö. Pitteepä lähtiä tutkimmaan.
Oon siinä jutellessa pistäny lampaanviuluu tuulensuojaan. Mahottoman hyvvää on palavattu lampaanlapa. Suan nälän tyyvytettyy ja kokkoelen evväät reppuuni. Nostallan repun pykälään, heilautan kättäni kuppilan tytölle ja lähen muantietä pitkin etteenpäen.