On suuri mun huolien taakka,
mikä rintaani ahdistaa.
Oi miksi vain minä yksin,
saan murheessa taivaltaa.
Miks´ei voi päivä paistaa mulle,
elontaistoissa kolhitulle.
-
Niin paljon on tuullut vastaan,
rajuilmat on riepotelleet.
Eivät tuulet hempeät koskaan,
ole poskeain hyväelleet.
Miks´en syntynyt päiviin keväisiin,
noihin kuulaisiin , ihanan lämpöisiin.
-
Nyt soi sielussain sävel tumma
mikä voisi sen kirkastaa?
Kun jokainen tuleva päivä
uutta murhetta vain antaa.
Miks´en minä saa koskaan maistaa,
miltä tuntuu kun aurinko paistaa?