AUTOKAUPPOJA
 (Pariskunta saapuu autokauppaan, rouvalle auton ostoon.)
 
AUTOKAUPPIAS:
- Hyvää päivää ja tervetuloa. Millaistahan autoa herra on ajatellut?
HERRA:
- Eihän se minä vaan tuo rouva aikoo hankkia oman auton.Lähdin kyytipojaksi.
AUTOKAUPPIAS:(Herralle)
 - Sehän sopii vallan hyvin. Millaistakas autoa olette rouvalle suunniteelut?
 HERRA:
 - En ole suunnitellut mitään.
 AUTOKAUPPIAS:( Kääntää selkänsä rouvalle)
 - Ahaa! Ostatte rouvalle auton yllätykseksi. Sekin meille sopii
 HERRA:
 En ole ostamassa autoa lainkaan.
 ROUVA:(Taputtaa myyjää olkapäälle. Myyjä kääntyy rouvaan päin)
 - MINÄ olen ostamassa autoa.
 AUTOKAUPPIAS:
 - Ai jaahah, sehän sopii. Me vaan herran kanssa neuvvotellaan kaikki asiaan liittyvä, niin sitten voimme tehdä paperit.
 ROUVA:(Hiukan jo kiivastuen)
 - Kuulkaas nyt! Eikö teidän päähän mahdu, että se olen minä joka autoa ostan.
 AUTOKAUPPIAS:
 - Tietysti on tullut selväksi. Odottaa nyt vähäsen. Esittelen herralle muutamia ohittamattomia tarjouksia. Kas tässä olisi aivan ehdoton menopeli perhekäyttöön. On turvatyynyä ja rouvallekin ihan oma. On navikaattoria, ei herran tarvitse kysellä rouvalta minne ajetaan. Hehhee!
 HERRA:
 - Minulla on jo auto. Rouva etsii itselleen menopeliä.
 AUTOKAUPPIAS:
 - Mutta kai herrallakin on jo auton vaihto tarvetta? Kuinkas iäkäs rauta on alla?
 HERRA:(Kiusaantuneena)
 - Noo, onhan se pari vuotta ollut.
 AUTOKAUPPIAS:(Selin rouvaan)
 - Hyvänen aika, sittenhän se on jo kovasti vaihtoijässä. Kirjoitan aivan mahtavan tarjouksen. Mitä sanotte?
 HERRA:
 - Kun tarkemmin ajattelen, niin olisihan se uusi aina uusi.
 AUTOKAUPPIAS:
 - Tekniikka menee näinä aikoina, niin nopeasti eteenpäin. Luontoystävällisyys lisääntyy. Kukapas meistä haluaisi olla maapallon tuhoaja. Odottakaas, haen tuolta esitteitä! (menee pois)
 ROUVA: (Vihaisena)
 - Oliko se näin puhe? Sinäkö sen uuden auton ostatkin?
 HERRA:
 - Ajattele mikä tarjous. Ympäristö säästyy. Sinunkin astmasi helpottaa kun saasteet vähenee. Ja aivan hyvin voit pyörällä käydä töissä. Kymmenen kilometriä, sopiva lenkki aamutuimaan, ja pysyt solakkana.
 ROUVA:
- Vai niin! Tämä riitti mulle! (Poistuu äkäisesti kävellen)
AUTOKAUPPIAS:
- No niin! Nyt päästään asiaan. Kas, mihinkäs rouva häipyi?
 HERRA:
- Johonkin mekkokauppaan tuntui kiire olevan. Mutta eipä tässä naisia kaivata. Aletaampa laskemaan välirahoja.