- Selvästi valehtelet. Tiedän jo vanhastaan kuinka sinä olet miehenkipeä koko ajan. Takuu varmasti se Jaskan kalu Jallun vastaavan hakkaa. On paljon antoisampi teholtaan.
  - Saakelistako sinä Jallut tiedät?
  - Tiedänpähän  vaan! Ja senkin tiedän, että sinulla on aina miehet mielessä ja naiminen.
  - Toki minä miehistä tykkään. Vaan pitääkin olla mies eikä mikään  vellihäntä. On minulla ollut oikeitakin miehiä. Tältä kylältäkin. Ja toimii, Reeta kehaisi.
  - Kukahan sinuunkin aikaansa tuhlaisi. Olet kuin menninkäinen.
  - Onpa tuota kelvannut suurillekin isännille. Perälän Paavo on semmoinen mies, että eipä nainen voi enempää vaatia. On kookasta ja tehokasta ja kestävyyttä. Aijai, kun se antaa kyytiä
  - Valehtelet lunttu! Perälän Paavo...? Enpä usko... Paavo on herrasmies, Elli koetti puolustaa idoliaan.
  - Pakko katella vierasta tarjontaa, kun tuo Jallu ei enää terhakoidu. Sillä on niitä rauhasvaivoja... Lääkäriin sitä ei saa millään.
  - Joo, voihan ollakin. Vaan meidän Jaskalla pelittää, joskus liikaakin. Kakaise nyt hyvän sään aikana - pelehdittäkö? Tuo Jaska ei kuitenkaa tohdi tunnustaa.
  - No jo on kumma muorinraato kun ei usko... Sen sanon, että tahonhan minä Jaskaa hommiin, että pikkusen lämpiäisi, vaan eihän siitä ole kuin harmia. Jallukin on kovempi mies.
  - Haista sinä Reeta paskaperse! Minä tiedän mihin minun ukko pystyy! Anna olla laitimmainen kerta kun... Toisaalta enpä ihmettele jos ei terhakoidu tuommoisen metsäläisen edessä.. Vittukin on kuin seitsemän leivänuuni... Elli kirkui.
  - Nyt turvat tukkoon... Kumpaisellakin! Johan tämä nyt on mallillaan, kun käydään käräjiä vaikka ei ole mitään sattunutkaan. Ja sinäkin Reeta..! Panes se riemuläpesi edes piiloon... Kamalaa katsoa, Jaska sanoi kun riensi akkojen sanasotaa rauhoittamaan.
  - Mi-mistä täällä on kysymys? Jallukin tuli paikalle.
  - Ja mistä...? Sopii sitä kysyä kun tuo akkasi vikittelee toisen aviomiestä. Kiinni ommella pitäisi tuommoiselta koko jalkoväli. Ohan tämä Jumaliste, kun kotia jo tulee vikittelemään... Ellillä meinasi yhäkin myrkkypata kiehua.
  - Eihän nyt Reeta! Sehän on niin uskollista sorttia. Ei lankea Reeta Jaskanlaiselle. Siinä pitää miehessä olla sähinää... Minulla sitä löytyi, silloin  hilpeimmässä nuoruudessa. Muistatko sinä Elli...?
  - Mitä! Oletko sinä rassautunut Ellin kanssa joskus? Jaska  ärähti. Ellin  pyörähtäessä selin muihin.
(jat)